maanantai 24. joulukuuta 2018

Luukku 24

 
Aattoaamuna ani varhain mammuttilan ovelta kuului koputus. Jääluu ehti ensimmäisenä avaamaan ovea. Onneksi ehti, sillä siellä oli Ubik. Jääluu juoksi innoissaan esittelemään uutta ystäväänsä muille.
"Hei, tämä on Ubik. Tapasimme leirillä ja lupasin, että hän saa tulla meille viettämään joulua. Käyhän se?"
Totta kai mammuttilan joulupöydästä löytyi yksi vapaa paikka Jääluun kaverille. Ja ruokaa kyllä riitti. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta oli pöytään katettu. Hopeaturkki livautti yhden ylimääräisen kirjapaketin kuusen juurelle, jotta vieraallekin olisi jotain. Ilta kului iloisesti leikkien, laulaen ja jutellen. Vanhemmat ottivat tilkan punaviiniä juhlan kunniaksi ja lapsille oli limua. Aamu alkoi jo sarastaa, kun juhlijat viimein vaipuivat uneen.
Me sanomme tältä erää hyvästit mammuteille ja heidän ystävilleen. Ehkä ensi vuonna taas tavataan. Ja ellei tavata, luetaan suoraan.

Pirjoriitta 18,  Mako 5

Kilpailu on siis ratkennut. Onnittelut molemmille. Palkkiotoiveita saa kertoa, Jotain ehdotuksia löytyy täältä
https://lunnipoika2.blogspot.com/2018/11/huomenna-se-alkaa.html

 Ne selvittämättä jääneet
Luukku 4:  Brehm: Eläinten elämää
Luukku 7: Juha Vuorinen: Viimeinen suuri seikkailu
Luukku 9:  Irving Vallace: Kunniavieras
Luukussa 10 oli tassutellut varis
Luukku 20: Tauno Kaukonen: Klaani 

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Luukku 23



Hopeaturkilla ja Pitkähampaalla oli joulusalaisuuksia. Heidän piti päättää, mitä Jääluulle ostettaisiin lahjaksi. Pitkähammas ehdotti höyläpenkkiä, Hopeaturkki jotain kirjaa.
"Mutta tyttöhän on leirin jälkeen ollut tosi innostunut retkeilystä ja nikkaroinnista."
"No, jos joku retkeilykirja?"
"Sinä olet sellainen kulttuurieläin, että aina pitäisi olla kirjoja."
 "Minä kyllä ostan kirjan! Eikä höyläpenkki mahdu meille kotiin. Osta jotain muuta."
"Autotalliin mahtuu. Me voidaan Jääluun kanssa rakennelle yhdessä kaikenlaista."
Sanailu jatkui koko kauppamatkan ajan. Kirjoja tuli ostetuksi ja työkalupakki ainakin. Höyläpenkistä en ole varma.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Luukku 22


Lauantaina oli sekä talvipäivänseisaus että täysikuu, joten kaikki lähtivät jo päivällä matkaan kohti vuoria, jotta olisivat perillä kuutamolla. Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä ja siis pisin yö. Se on päivä, jolloin aurinko lepää pesässään vuoren onkalossa. Kotitontuille mammutit antoivat jouluna ylimääräisiä herkkuja, mutta vuorenpeikot saivat lahjansa auringon lepopäivänä. Siksi kaikki mammutit vaelsivat vuorille. Nyt vuorenpeikoilla oli vielä erityinen juhla, kun täysikuu valaisi yön.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Luukku 21


Mammutit kertoivat Modocille, miten Jääluu oli rakentanut hienon lumimajan ja millaista majassa oli nukkua. Maja oli mennyt rikki, mutta koko perhe heittäytyi pitkälleen lumihankeen näyttääkseen, miten he olivat nukkuneet. Kun Modoc ei suostunut uskomaan tarinaa, Jääluu paljasti, että heillä oli ollut myös makuupussit ja -alustat. "Että sellainen valehteleva veitikka tuo Pitkähammas on", tuhahti Modoc ja kieltäytyi rupeamasta lumeen nukkumaan. Se on eri asia norsulle ja eri asia villakarvamammuteille, tuo lumessa nukkuminen. No, mammutitkin nousivat ylös ja matka jatkui syvemmälle metsään. Joulukuustahan tässä oli lähdetty etsimään. Kuusi löytyi ennen pimeää ja vietiin kotiin riemusaatossa.

Pirjoriitta 16,  Mako 4

torstai 20. joulukuuta 2018

Luukku 20


Aamulla Jääluun tyynyn alta löytyi kolikko. Hammas oli kadonnut, mutta hammaskeijua ei näkynyt. Jääluu unohti kuitenkin hammaskeijun, kun hänen kännynsä piippasi. Modoc ilmoitti olevansa tulossa suuren veden yli. Mammutit menivät rannalle vastaan ja niin koko klaani oli taas yhdessä. Modoc sanoi, että hän voi viipyä jouluun asti. Mitäpä sitä yksinäinen norsu jouluna kotona tekisi. Ei sinne taida edes Petteri osata. "Mikä Petteri?" kysyi Jääluu. "No, se pukin poro. Se, joka johtaa rekeä vetäviä poroja. Etkös sinä tiedä?" ihmetteli Modoc ja kertoi:
"Kauan sitten, kun Phiomia eli Afrikassa... - Mikä pio? - Esi-isä. Älä keskeytä vaan kuuntele. - 
Kauan sitten, kun Phiomia eli Afrikassa se sai maaäidiltä käskyn viedä lahjoja kaikille elollisille olioille. Phiomio teki parhaansa ja perinne jatkui norsueläinten heimossa Phiomion häviämisen jälkeenkin kunnes maaäiti yllättäin ilmoitti, että tehtävä siirtyy eteenpäin. Megaceros eli jättiläispeura sai nyt lahjojen jakamisen omille harteilleen. Ja kun vuosituhannet kuluivat, uudet peurasuvut jatkoivat perinnettä viimeisimpänä Petteri, tunturipeuran kesy jälkeläinen eli poro."
"Hurjaa", sanoi Jääluu. "Minä olen aina luullut, että se on pukki, joka jakaa lahjoja."


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Luukku 19



Seuraavana aamuna Jääluu lähti yksin ulos. Hän kaipasi omaa rauhaa. Yöllä oli tapahtunut jotain hämmentävää. Yksi neljästä poskihampaasta oli irronnut. Jääluu oli kyllä kuullut, että hammaskeiju voi joskus viedä hampaan, mutta että nyt. Jääluu tiesi myös, että mammuttien hampaat kuluvat ja että tilalle kasvaa uudet. Joku sanoi, että mammutin leuoissa voi olla kuudet hampaat odottamassa omaa vuoroaan. Kuudet! Kuudesti jokainen hammas tippuu. Sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat kuluneet, mammutti tietää, että on aika siirtyä toisille aroille. Jääluu mietti pitkään näitä hämmentäviä asioita, mutta sitten nälkä ilmoitti, että kotona odottaa varmaan ruoka. Jääluu otti hampaansa ja juoksi kotiin. Kun Hopeaturkki näki hampaan, hän sanoi, että se kannattaa laittaa yöksi tyynyn alle. Yöllä hammaskeiju käy hakemassa hampaan ja jättää kolikon palkaksi. Jännää! Malttaakohan tässä edes nukahtaa. Olisi kiva nähdä se keiju.


Pirjoriitta 15,  Mako 4