Perjantai, perjantai, perjantai!!!

  

Tarkoittaakohan perjantai sitä, että "pomo" olisi enemmän kotona päivisin? Sillä on nyt työviikot ja tuollaista maisemaa katselee päivät. Minulla on tässä ollut muutama vähän vaikea päivä "pomon" töiden takia. On nimittäin tuullut ja myrskynnyt niin, että minua kyllä on pelottanut ihan kunnolla. Parina aamuna livahdin porraskäytävään, kun "pomo" oli lähdössä töihin ja yritti hylätä minut kotiin. Sai se sitten kuitenkin houkuteltua minua takaisin sisälle ja meni töihin. Mutta minulla oli stressaavaa, kun yötä päivää ulvoi, kolisi ja huusi. Yhtenä yönä tuli niin huono olo, että oli pakko oksentaa muutaman kerran. Onneksi nyt on tyynempää. Aamulla oli kiva jääkerros maassa. Jäinen nurmikko on hieno paikka piehtaroinnille. "Pomo" kyllä kulki kuin puujaloilla, sillä asvaltti oli paikoittain mustan jään peitossa ja "pomolla" jalassa merrellit, joiden pohjarakenne ei ole luotu tuollaisiin olosuhteisiin. "Pomo" suunnitteli kuomien esiinkaivamista. Ne vanhat, reikäiset voisivat olla nyt hyvät aamulenkkikengät. 

Eipä ole "pomo" hirveän aikaisin kotiin tullut myrskyistä huolimatta. Se on käynyt jossain kuntoilemassa. On sentään tehnyt vähän lyhempää työpäivää, etten minä iltamyöhällä ole joutunut yksin pelkäämään. Olisi kyllä ollut ihan asiallista, että olisi pysynyt kokonaan kotona tai edes tullut suoraan töistä ilman sivuhyppyjä, mutta se kuvittelee, että sen on kuntouduttava, jotta jaksaisi lenkkeillä minun kanssa. Se on myönnettävä tuosta kuntoilusta, että pitkiä lenkkejä on tehty. Siitä minä tykkään.

Eilen oli pitkästä aikaa kaunis auringonlasku ja otettiin jopa kuvia. Kuvienottaminen on ollut vähän tauolla, kun "pomo" on tehnyt ifoloreja. Silloin se aina huomaa, että kuvia on ihan liikaa, eikä enää olisi mitään tarvista ottaa lisää. Mutta muutaman päivän päästä se taas antaa periksi ja ottaa muutaman kuvan. Sen jälkeen asia taas repeää mahdottomaksi, kunnes on aika tehdä uusi kirja. Tämähän tarkoittaa, ettei ihan jokaista minunkaan päivää enää nykyisin dokumentoida.

Olihan se kaunista eli ihan kuvanarvoista, tuo eilisiltianen, ainakin "pomon" mielestä. Oli minustakin kiva taas istuskella parvekkeella seuraamassa elämää. Minä kyllä enemmän nautin siitä hiljaisuudesta kuin noista väreistä. Nehän väittää, ettei koirat edes näe värejä. Minä en voi siitä mitään sanoa, sillä väri sanana ei kuulu sanavarastooni.

 

Yllättäin tuonne oli ilmaantunut kommenttivarmennus, vaikkei me sellaista ole laitettu. Äsken, kun kävin vastaamassa Párekin kommenttiin, minulta vaadittiin varmennus. Outoa! Pitää mennä testaamaan. Asetuksissa ei ollut mitään varmennusvaatimusta. Kuka ihme voi säädellä meidän blogia meiltä lupaa kysymättä? Me ei tästä tykätä!

Reissupäivä

Aamu alkoi ihan omanlaisesti. "Pomo" oli laittanut kellon soimaan, jotta ehtii pyykkituvalle. Sammutti kellon ja jatkoi nukkumista. Heräsi se kuitenkin ajoissa. Avasi silmänsä ja totesi, että auringonnousussa on väriä.

Taivas vaihtoi väriä ennenkuin lenkille päästiin.

Iltataivasta sitten kuvattiin naapurikaupungin puolella. Käytiin vierailulla ystävän luona.

Aamulenkki hoidettiin ihan näissä kotimaisemissa.

Pyykinpesun jälkeen lähdettiin sitten matkaan bussilla ja junalla. Tämä kuva on kyllä kotimatkalta, mutta sama juttuhan se oli eli juna ja bussi. On se hyvä, että nykyisin tuo matkailu sujuu minulta ilman sen kummempaa stressiä. Epäilen nimittäin, että tätä matkailua riittää.

Kyläpaikassa käyttäydyin hyvin arvokkaasti.

Olo oli kotoisa ja rento.

Kyllä minä toki seurustelin isäntäväen kanssa. Sehän kuuluu käytöstapoihin. Jos isäntä haluaa leikkiä, vieraan velvollisuus on olla mukana täysin voimin.

Ai, että missäkö olin. Tässäpä teille pieni vihje.

Junamatkan jälkeen piti odottaa bussia, joten tietenkin lenkkeiltiin lähiympäristössä. Malmilla oli suihkulähde osittain jäässä. Jännää!

Kaiken reissaamisen jälkeen tehtiin vielä kolmen kilometrin lenkki kotikonnuilla. Eikä sekään riittänyt. Mentiin koirapuistoon. Siellä oli Roosa ja Romeo, tosi mukavia tyypejä kuten omistajansakin. Sanoisinko, että nyt uni maistuu. Hiukan tuo nurkissa ulvova tuuli hermostuttaa, mutta vain hiukan.

Tuli talvi?

 Aika laimea talvi toistaiseksi, mutta tähän tyydymme.

Nyt palelee

Siis "pomoa" palelee, ei minua. "Pomolla" on kolme vaatekerrosta päällekkäin ja silti se väittää, että on kylmä. Minulla on vain yksi turkki. Kaikki on kuitenkin ihan "pomon" omaa syytä: Itsehän se päätti, että tänään tarvitaan maiseman vaihdosta, kun elämä tuntuu ankealta. Kait se kylmyys sitten poistaa ankeutta. "Pomo" tosin lämmittää nyt itseään Finnrexinillä. Ehkä se toimii ankeuttajien vastalääkkeenä.

Tässä sitä nyt mennään.

Linnut seurasivat sitkeästi meitä. Niitä takaikkunasta katseltiin. Arvaaattekos, mihin matka vie.

No, Suomenlinnaan palelemaan.

 Keltaista riitti maisemassa. Ja oli siellä jonkin verran porukkaakin, siis muitakin turisteja kuin me.

 Tunneleita oli kaikenlaisia, mutta kieltotauluja kaikkialla. Remonttia oli paljon käynnissä ja turvallisuus tunki silmiinpistävästi esiin. Kait se ihan hyvä. "Pomo" kaihoili vanhoja seikkailuaikoja. Minulle tämä kelpasi. En kait ole käynyt täällä koskaan aiemmin. Vai olenko? "Pomo" ei muista. Se on käynyt täällä lukemattomia kertoja lunnikoiran kanssa, joten ei ole minusta varma. Nortti juhli täällä synttäreitään, kun oli heinäkuussa syntynytnyt. Ja muutenkin Nortti kävi täällä suht usein.

 Minä poseerasin kaikkialla ilman pantaa, jotta tulee tyylikkäitä kuvia. Olen niin oppinut tähän mallina oloon, että kiltisti seisoskelen paikallani niiden lukemattomien kuvien ajan. Siksi "pomo" uskaltaa ottaa minulta pannan pois.

 Rannaton meri taustalla ja raikasta tuulta turkissa. Kiipeiltiin paljon rantakallioilla eli tämä oli lunnikoiran unelmaretki.

Nuo on varmaan hobittikoloja tuolla taustalla. Tämä on kait tykkijalusta. Jossain vaiheessa täällä paukkui ja jytisi niin, että häntä hiipi jalkojen väliin. Ei kait ne kuitenkaan tykeillä ampuneet.

Pääsinhän minä sitten lempipuuhaanikin. "Pomo" antoi minun piehtaroida kunnolla. Se viihtyy aina meren rannalla valittamatta.

Jos minulta kysytään, voitais toistekin tulla tänne vaikka matka on aika pitkä. Mutta osaanhan minä matkustaa kaikilla kulkuneuvoilla, lautallakin.

Pauketta minä kammoan, mutta tykkejä en pelkää. Silmää väräyttämättä katsoin suoraan tykin piippuun.

Vihreää oli ruoho saaressa. Suojaisissa paikoissa puutkin olivat vielä ihan vihreitä. Meri pitää sään vielä lempeänä. Onneksi kuitenkin käytiin tänään, sillä säätyttö uhkailee meitä huomiseksi lumimyrskyillä.

Kuninkaanportin kautta sitten taas kotiinpäin. Huomatkaa vakaa asento, jonka saan aikaan seisomalla jalat harallaan. Tarkoitus on näyttää, että tässä seison kuninkaallisena horjumatta.

Kuninkaallinen fiilis kyllä vähän lätsähti, kun lauttamatkan jälkeen törmäsin tyyppiin, joka pissiä lorotti suoraan mereen. Olen jotenkin ymmärtänyt, että ihmiset ei merkkaile yleensä ihan noin näkyvästi.

Lapsia ja prinssi

Iloisia lapsia iltapäivällä

pidättyväinen prinssi iltahämärissä.

Sellainen päivä minulla tänään.

Lepopäivä

Yöllä se alkoi ja koko päivän jatkui, vesisade. Eipä ollut paljon katseltavaa ulkonakaan. Kuka siellä viitsisi turhaan kuljeskella kastumassa. Joku kaunis koira kyllä tuijotti vastaan.

Välillä sade yltyi niin kovaksi, että pelkäsin taivaan tippuvan niskaan. Menin "pomon" tuolin alle suojaan. Ajattelin, että kyllä "pomo" pitää taivaan paikallaan.

Onneksi päivän mittaan ropina rauhoittui ja pääsin harrastamaan lempijuttuani eli rentoutumista. "Pomo" ähelsi kotijumppansa läpi ja plarasi sitten valokuviaan koko päivän niitä pieniä koiranomistajalle pakollisia lenkkipyrähdyksiä lukuunottamatta. 

Ja "pomo" haluaa sanoa, että harmi, kun Pete Parkkonen on ruvennut stressaamaan tanssimisesta. Hyvinhän se nyt tanssi, mutta stressaa.

Tapaamisia

Ihana ilma, kirpeää pikkupakkasta ja aurinkoa aamusta asti.

Päivällä ei kovin paljon  lenkkeilty, sillä "pomo" oli kutsunut liudan vieraita. Kolmasosa tuli ja viipyi hetken. Lähtivät ja jättivät tyhjän olon. Onneksi "pomo" tietää, että koiralenkki on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Koirat hallitsevat kaikki tilanteet - ja koiraihmiset. Tavattiin siis monia mukavia koiria ja "pomo" oli vaihteeksi puhelias ja sosiaalinen. Koirapuistoonkin mentiin. Minä mieluusti toivotan tuollaiset vieraat aina meille, kun saavat "pomon" koiraihmisystäväksi. Minulla on aikaa peuhata kamujen kera, kun "pomo" lärppää niiden taluttajien kanssa. 

Täällä on nyt rauha maassa. Saunassa käyty (siis "pomo" en minä) ja elämä jatkuu eteenpäin.

Ja meillä on taas matot!!! Ihanaa!!!

Lumihiutaleita hiljalleen

Mikä tuolla on? Lumihiutale! Jessss! Kinoksiin piehtaroimaan!

Vuodenajat on hieno juttu! Me tykätään. Tänään oli kyllä lähinnä kaunis syyspäivä. Remonttimiehet tuolla meidän entisen talon katolla ilmeisesti paikkaa sitä uutta kattoa, jonka tekivät joku aika sitten. Kova pauke kuuluu, mutta minähän pelkään vain tuntemattomia ääni, joten ei huolta.

"Pomo" on mummoillut, siivonnut ja Ifoloroinut, joten en ole päässyt tänne päivittämään kuulumisia. Tänään "pomo" siivoilun lisäksi tapasi PTn. Sen kunniaksi se viettää mässäjäisiä ennen uutta elämää, jätskiä ja punaviiniä. Kuvittelee, että pelkästään persoonatreenaajan kanssa allekirjoitettu sopimus nostaa kuntoa. Ilmeisen fiksu persoona se oli kuitenkin ollut. Oli sanonut, että koiralle enemmän liikuntaa.

Hauki on kala ja ankka on sorsa

Olipas sumuinen aamu ja pitkälle päiväänkin. Aamulenkillä olisi ollut kivoja kuvauskohteita, mutta "pomo" oli sen verran tokkurassa ennen kahvia, ettei muistanut ottaa edes kameraa mukaan.

Aamukahvia ennen "pomo" kaivoi jostakin kaappien hämärästä vohveliraudan ja kokeili vohvelin tekoa. Ihan ok siitä tuli. Annoin luvan tehdä toistekin.  Ja "pomohan" teki luvan saatuaan kaikenlaisia kokeiluja pitkin päivää. Ehkä meillä alkaa vohvelirautakausi. Rautakausihan on jossain kaukana historiassa.

Sitä ihminen tekee mitä vain, ettei tarttis siivota tai tehdä muuta tarpeellista. Niinpä "pomo" vei minut pitkälle - oikeasti pitkälle, aikaa kului nelisen tuntia - päivälenkille, kun sumu haihtui.

Koluttiin kaikenlaisia Vanhankaupunginlahden metsiä.

Siellä liikkui muitakin.

Sienestäjiä vain. Eikä yhtään koiraa mukana.

Mustikat ovat punaisia. Ja taas tuolla liikkuu joku porukka ilman koiraa. Mihinkähän ne koiransa jättävät?

Koskelle mentiin. Siltaan olivat monet tulevaisuudenuskoiset ihmiset lisäilleet lukkoja.

Mukavasti kuohui.

 Tuolla ylhäällä olisi joku koirakin. Kait me joskus sinne mennään.

Näettekös, mitä tuossa kyltissä lukee. Se aiheutti minulle pientä huolta.

Minä nimittäin sain hauen. Oli pakko koko ajan vilkuilla olkansa yli, etteivät kalastuksenvalvojat päässeet yllättämään. Oli siellä paljon muitakin kalastamassa, mutta ne ei saaneet mitään.

Mietin, että hätätilassa voisin hypätä koskeen karkuun. Tosin tuo hihna vähän arvelutti.

Yritin saada "pomon" laskemaan minut irti, mutta sen mielestä koskeen hyppääminen ei ollut fiksu idea.

Jotkut oli kuitenkin hypänneet koskeen ja uineet vähän rauhallisemmille vesille. Näitä sitten kuvattiin ihan Jawaa varten.

 Ankka! Se on ankka, Jawa. Sinisorsaksi tätä värimuotoa sanotaan, mutta valkoisena tämä on ankka.

Se esitti meille kaikenlaisia vesitemppuja. Yritti sukeltaakin, mutta ei raukka osannut muuta kuin laittaa pään veden alle.

 

Hyvät coretexit sillä kyllä oli. Vesi valui kuin vesi sorsan selästä.

 

Tämä on tyttöankka.

Ankkojen jälkeen suunnattiin taas kotiinpäin.

Löysin kivoja tunneleita

ja yllättäin sain jopa ryömiä niiden läpi.

Ei siis hassumpi päivä. 

Mutta milloinkahan ne matot tulee lattialle? Toivottavasti en ehdi nyrjäyttää jalkojani sitä ennen.