sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kahden pimeän välissä...


mentiin tänään merenrantaan. Sattui olemaan ihan kiva ulkoilusää, ei hirveän pimeää, ei hirveän kuraista.

Hiljaista oli linturintamalla. Ihmisiä sentään oli kävelyllä siellä täällä. Koiria ei kyllä näkynyt kuinpari. Missähän ne kaikki koirat luuraa?


Eipä näkynyt lehmiäkään vaikka ruoho on vihreää laitumilla. Täytyy heti keväällä tuoda Jawa tänne, jottei ensi vuosi mene ilman lehmiä.


Jawa söi multaa vaikka sai se kotona ruokaa ihan normaalisti. Minä pidin vahtia, ettei kukaan pääse yllättämään. Tiellä kyllä yksi polkupyöräilijä yllätti. Käveltiin tien oikeassa reunassa, kun ohi suhahti äänetön pyörä ojan puolelta. Melkein ajoi "pomon" päälle. Millähän liikennesäännöillä se oli liikenteessä, kun päätti ohittaa oikealta puolen, Toivottavasti sillä ei ole ajokorttia.


Niistä syömisistä sen verran, että perusruokailuhan meiltä sujuu loistavasti, joten "pomo" antoi meille viihdykkeeksi puruluut. Eipä siinä paljon viihdytty. Kumpikaan ei syönyt omaansa vaan kyttäsi toisen luuta vaikka ne oli samanlaiset.


"Pomo" otti sitten luut pois ja antoi aktivoinniksi pahvitötteröt, joissa oli namuja sisällä. Se herätti meissä tappelunhalut, joten aktivointi loppui täysin.


Käytiin parvekkeella viilentämässä tunteita.


Muuten on mennyt aika lähinnä lepäillessä. Kyllä me eilenkin lenkkeiltiin, mutta siinä tihkussa ja kurassa ei kuvia otettu.


Minä nukuin mahdollisimman lämpimissä paikoissa.


Jawa tykkäsi nukkua viileässä eli vetoisen parvekkeen oven edessä.


Minä viihdyin oman kopin suojassa, Jawa keskellä lattiaa.


Mutta molemmilla nukkuminen sujui niin hyvin, ettei edes salaman kanssa riehuva "pomo" haitannut.


"Pomo" kävi eilen illalla Hectorin konsertissa ja oli ihan täpinöissään, kun kotiutui puolilta öin. Tehtiin siis yölenkkikin, joten ei ihme, jos uni on maistanut. "Pomo" on kyllä nukkunut aika vähän.


Aurinko laski, kun Jawa lähti kotiinsa.


Kaunis auringonlasku olikin pitkästä aikaa. Pitäisköhän katsoa joskus säätiedotuksia vai katsotaanko vain aamulla, miten joulukuu alkaa. Se joulukin näköjään syöksyy taas päälle.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Viikonloppuja ihmisille


Eilen "pomo" oli mummoilemassa ilman minua. Sillä oli kaikenlaisia tekosyitä tähän päätökseensä.


Tytöt oli kyllä kyselleet, miksen minä ole mukana.


On mukava, että joku kaipaa minua.


Tänään Jawa tuli meille.Käytiin ensin tunnin lenkillä vesisateessa ja sen jälkeen oltiin kaikki litimärkiä, joten loppuilta meni vain  sisätiloissa.


Jawa oli ottanut mukaansa pari lelua. Minä sosialisoin molemmat heti.


Mikä tulee meille, on minun!


Mukavaa, että tulit meille, Jawa. "Pomokin" tykkää, kun minä en välitä muista koirista, en ryntäile, enkä kisko, kun sinä olet paikalla.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Maailma ennallaan?


Ei se nyt ihan tältä ole näyttänyt ennenkään. "Pomohan" ei oikeastaan koskaan käytä noita kameransa hienouksia eli erilaisia asetuksia. Ja jos se joskus niillä leikkii, se ei muista palauttaa automatiikkaa takaisin. Nytkin se ensin katseli tallentamiaan kuvia ja oli varma, että nyt se kamera on kokonaan hajonnut. Onneksi se muisti ennen kameran joutumista roskiin, että kamerassa on tällainenkin moodi.


Meillähän oli lunta ja "pomon" talvikengät lukkojen takana. No, "pomo" sai kenkänsä vapaaksi sieltä lukitusta kaapista ja lumet suli. Olisi nyt vain antanut niiden kenkien olla siellä. Minä olisin tykännyt lumesta.


Eihän "pomon" voimat ja äly riittäneet sen lukon aukaisemiseen, mutta onneksi ammattimainen murtojoukkue tuli apuun. Onneksi kukaan talon asukkaista ei tullut katsomaan, mitä ihmettä kellarissa metelöidään. Olisi voinut kuulostaa oudolta, jos "pomo" olisi vain selittänyt, että yritetään rikkoa lukkoa, etenkin sen edellisen lukkoepisodin jälkeen.


Tänään "pomo" yritti valehdella minulle. Tuolla talon vieressä oli selvästi ilotulitus. Pauketta ei kuulunut, mutta valon säihke näkyi eli siellä oli ilotulitus ja pauke ilman muuta oli tulossa jotain.


"Pomo" otti siitä valokuvan todistaakseen, ettei se ole  ilotulitus. Kuva on nyt epätarkka ihan "pomon" osaamattomuutta eli nyt olisi ollut syytä käyttää jotain niitä asetuksia, kun automatiikka ei onnistunut. Mutta tämä kuva todistaa, että oli siellä tulta.


"Pomo" väitti, että remonttimies siellä vain hitsaa jotain. Minä ilmoitin, että nyt mennään kotiin turvaan. Ja niin tehtiin.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ei se vielä sulanut


Kiva tuo talvi. Minä en pääse kuviin, kun tuo valoisa aika on kuitenkin niin lyhyt, että lenkit osuu pimeään. Mutta viimeistään kesällä sitten minustakin lenkkikuvia.


"Pomo" kävellä köpsyttelee kovin varoen. Se sai kesällä jonkin siivouspuuskan ja vei talvikenkänsä kellariin varastoon. Nyt se kellarikopin lukko ei avaudu. Särkeeköhän tuo "pomo" tahallaan lukkoja?


Tihien pitäisi kuulemma tulla, kun ruoka on jo pakkasessa.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Hän on täällä tänään...


...nimittäin lumikuningatar.


Satoi tasaista tahtia.


Pimeää oli päivällä, mutta heti kirkastuu, kun saadaan lunta.


Ja oli se hienoa painaa tassunjälkiä puhtaaseen hankeen.

Korkattu on


nimittäin uusi sato. Se oli eilen taas tämä perinteinen viininmaisteluilta. Hyvällehän tuo maistui. 


Voin maistella toistekin, kun ostin molemmat. Aloitin tietenkin tuosta, jossa on kauniimpi etiketti. Ai kummasta vai? No tuosta, missä on punaisia pylpyröitä, joita voi hyvällä tahdolla pitää vaikka kukkina.

Ja tänään on sitten taas viimeinen työpäivä. Jouluviikon maanantaina vasta seuraavan kerran pitää tänne työmaalle raahautua.

torstai 20. marraskuuta 2014

Petollinen nainen

Tapasin eilen Epun. Kertoi käyneensä vieraissa, kun oikein rotuyksilö tuli tyrkylle. Nyt sitten kantaa seurauksia. Jouluaatto vauvoja kuulemma odotetaan. Minä suhtauduin asiaan kuten herrasmiehelle sopiia. Olin kuin en edes huomaisi asiaa. Mukava oli Eppua nähdä ja aika pitkä lenkki tehtiin iltapimeällä. "Pomolla" ei ollut kameraa edes mukana, kun tiesi, ettei siinä pimeydessä saisi mitään kunnon kuvia. Salama kun saa kaikki heijastimet vain näkyviin. Joten teidän on nyt uskottava ilman kuvatodistusta, että kyllä me Epun kanssa tavattiin. "Pomo" tapasi sitten Aulikin ja tapaa kuulemma tänäänkin uimahallilla. Minä en näe tänään Eppua.


Kuvatodistusta sen sijaan on siitä, että naapuritalon remontti taas edistyy.


Näitä jättinostureita on täällä meidän ympäristössä jo niin usein, että kuka niistä jaksaa lukua pitää.

Pimeyskin on ihan jokapäiväistä, mutta siitä aina riittää puhetta. Minäkin vähän illalla katselen ympärilleni lenkille lähtiessä. Äkkiä kuitenkin silmät tottuu ja sitten mennään sujuvasti eteenpäin. Eikä minua haittaa vaikka on suht lämmintä ja mukavaa. Kyllä sitä luntakin vielä tulee.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Päästäinen...

... on pieni, hyvin, hyvin pieni vikkelä karvatyyppi. Sellaisen eilen iltalenkillä näin, mutta enpä paljon ehtinyt tuttavuutta tehdä. Oli päästäisellä kiire jatkaa matkaa eteenpäin. "Pomohan" ei olisi mitään nähnyt, ellen minä olisi kuonolla osoittanut. Kielsi sitten minua puremasta tyyppiä. En kait minä nyt kamua olisi purrut! Pois se minusta. En minä pure ketään, enkä uhittele kenellekään. Viimeksi, kun oltiin koirapuistossa yksi puolituttu uros murisi aina, kun tulin lähelle. "Pomo" kehui, kun hillitsin itseni täysin ja siirryin äänettömästi pois. Sen urisijan omistaja luuli, että minä murisen ja varmaan ihmetteli "pomon" kasvatusmetodeja. Kun sille omistajalle sitten noin tunnin päästä selvisi, että se onkin hänen koiransa, joka murisee, hän vei koiransa pois koko puistosta, vaikka "pomo" selitti, ettei se meitä haittaa. Me vähän mietittiin, tajusiko omistaja, etten minä ollut koko aikana päästänyt ääntäkään. Voipi olla, että hän luuli minun ensin murisseen ja sitten omansa siitä suuttuneen. Ehkä hän seuraavalla kerralla harkitsee, että ääni voi tulla hänen koirastaan.


Koirapuistoista tai päästäisistä ei ole kuvia, joten laitetaan näitä iltajuttuja. Olen tässä taas löytänyt piilotetun dentastixin. "Pomo" yhden piilottaa joka ilta, mutta alkaa olla piilot vähissä. Ovelasti se hankaa hajua useisiin paikkoihin, jotta minulla olisi enemmän työtä. Minusta tuollaisen puikon voisi antaa ihan ilman ylimääräistä työtä, mutta "pomo" luulee, että kaipaan virikkeitä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Miten se aika kuluukaan


Viikonloppuna oli ihan mukavia ulkoiluilmoja. Koirapuistoiltiinkin ennen aamukahvia. "Pomolla" oli toki kamera mukana, mutta yllättäin se vain hölötti toisen koiranomistajan kanssa, eikä yhtään filmaillut. Kotona sitten filmailtiin parvekkeella, kun oli kaunista. Mutta arvatkaapas, mikä tuolla on.


Matontamppaajapiru, pitkästä aikaa! Kyllä se edelleen minua pelottaa. Itseasiassa kaikki pamaukset sun muut pelottaa. Iltalenkilläkin menin paniikkiin, kun jossain pamahti. "Pomo" väitti, että se oli vain auton ovi, jonka joku paiskasi voimalla kiinni. Minä toki tiedän, että joku piru sekin oli ja aioin painella häntä koipien välissä takaisin kotiin. En päässyt. "Pomo" pakotti minut lenkille. Unohdin minä sitten sen pamauksen, kun tapasin muutamia tyttökoiria matkan varrella.


Iltapäivällä taas oltiin parvekkeella, kun taivas oli kaunis kuvata. Minä olen tässä vain muodon vuoksi. Lähinnä "pomo" kuvaili pilviä ja taivaita, mutta otti sitten minustakin kuvan.


Aurinko laskee nyt taas suoraan parvekkeen kohdalla eli suoraan kaupungin keskustan taakse. Ei tarvitse kurkotella kaiteen yli kuvia ottaessa. Jotenki äkkiä kävi tämänkin vuotinen auringon siirtyminen. Joka vuosihan se tapahtuu ja joka vuosi näköjään on yhtä yllättävää. Ilmeisesti niitä pilvisiä päiviä, kun ei näe, mihin aurinko laskee, on sen verran usein, että aurinko ehtii pilvien suojassa hiipiä reunoilta keskelle.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Torstain totuuksia


Eilen aamulla "pomon" työpaikka näyttäytyi tällaisena, kun "pomo" nukkui vähän pitempään ja meni vasta ihmisten aikaan töihin. Tänä aamuna se sitten olikin sorvin ääressä jo ennen seitsemää eli umpipimeässä. Eikä tästä nyt taida muutenkaan noin kaunista aamua kehittyä.

Kun "pomo" eilen saapui kotiin töistä, lähdettiin samantien mummotettavien kotiin. Minä jouduin sitten jäämään sinne! On tätä kerran aiemminkin sattunut, joten en nyt niin hirveästi protestoinut. "Pomo" sitten pian saapuikin Ennin ja Ellen kanssa. Oli vain hakenut ne tarhasta. Mutta syliinsä se oli poiminut kissan, joka hirveästi sähisi, kun minä tulin ulos. Ei se iso ollut, mutta hirveän vihainen. Minua pelotti, mutta ei "pomo" laskenut sitä petoa minun kimppuuni vaan työnsi portin ulkopuolelle. On kuulemma naapurin kissa. Kun naapurit ei olleet kotona, kissa päätti tulla kylään.

Jonkin aikaa siinä sitten lasten kanssa ehdin leikkiä, kun Antti tuli kotiin ja vei lapset takaisin tarhaan fikkariretkelle. Ja jonkin ajan kuluttua sitten "pomo" taas lähti ja minä jäin yksin. Ihmeellistä edestakaisin juoksemista koko ilta. Reilun tunnin kuluttua "pomo" taas tuli lasten kanssa. Leikittiin, mutta ei "pomo" ottanut yhtään kuvia. Se on jotenkin väsynyt noihin kuviin. Aikanaan sitten sekä Antti että Elina saapuivat kotiinsa ja me päästiin omaan kotiin Antin kyydissä.


Olin niin tohkeissani kaikesta yksinolemisesta, että päätin auttaa "pomoa" joulusiivouksen kanssa. Otin ihan ensi töiksi patjan pois kopista. Pitäähän sitäkin joskus tuulettaa.


 Sitten tomutin vähän peittoani. Minulla on pehmeä tassunkuvapeitto, jonka sain mukaani äitini luota lähtiessäni. Olen pitänyt siitä hyvän huolen.


En minä nytkään sitä purrut enkä raadellut, vähän vain ravistelin.


Otin sitten tarkempaan käsittelyyn pehmopalloni.


Siitä sai mukavan otteen. Tarpeeksi kun ponnistelin, sain mukavia pumpulituppoja irti.


Pitäisköhän tuo pallo piilottaa, ettei "pomo" huomaa sen olevan rikki? Ottaa vielä pois koko pallon.