Flunssaa pukkaa

Minä olen sairiksella. Mûmak on kunnossa. Aika lyhyiksi on lenkit jääneet. Nuorekas olo on kuitenkin, kun tahtoo räkätappi olla koko ajan nenästä roikkumassa. Toisaalta valkosipulilla maustettu sipulimaito ei ehkä lapsena maistunut niin hyvälle kuin nykyisin. Vai olisko. En muista sipulimaitoa enkä räkätappeja lapsuudesta.

Kameraan oli taas jäänyt jotkin käsisäädöt päälle. Voitte yrittää arvailla, minkä kuvan kohdalla vaihdoin automatiikalle.

Olisi ollut kyllä kaunis päivä ulkoiluun.

Tosin meidän kulkuväylät ovat edelleen umpijäässä eli liukastellen edetään.

Alastomuus pannaan...

...ilmoittaa bloggeri. Onneksi minulla on turkki yleensä aina päällä, joten kuviani ei ehkä poistetakaan, kun tuo uusi säädös astuu voimaan. Tänä aamuna oli kyllä taas hyvä, että on tällainen vedenkestävä vaatetus. Aamulenkille kun lähdettiin, tunnelma oli kuin syysmyrskyissä vaikka tässä on jo pitempään ollut keväinen fiilis meillä molemmilla, minulla koska tytöt levittävät viestejään ympäriinsä, "pomolla", koska talitinttiset jaksavat laulaa täysin rinnoin ja variksetkin välillä kokeilevat soidinhuutojaan. Tänä aamuna ei laulattanut ketään. Oli pimeää, synkkää, märkää, tuulista. "Pomokin" meni bussilla töihin vaikka on päättänyt kävellä. Toisaalta sen päätökset nyt on aina, mitä sattuu.

Eilenkin oli ajoittain märkää, eikä aurinko turhaan tullut häiritsemään.

Se on kuulkaas lunta tuo musta aine, jonka päälle kiipeän. Lunta on vielä kasoina siellä sun täällä, mutta piehtarointi pannassa.

Lumesta tarttuu inhaa mustaa tahmaa, jos siinä piehtaroi. Kauniin valkoiset säärenikin ovat nykyisin harmaat, kun lumessa kahlailen. Minuahan ei tunnetusti pestä. "Pomo" luottaa turkkini luontaiseen puhdistautumiskykyyn, mutta nyt se on ruvennut jotenkin epäilyttävästi tutkailemaan jalkojani. Voipi olla, että se jossain vaiheessa pyykkää tassut ja sääret. Yritän kyllä selittää, ettei kannattaisi ennen kuin kaikki lumet ovat kadonneet. Pitäkää peukkuja, että uskoo.

Baanalla

Menin eilen räntäsateessa ilman koiraa keskustakävelylle. Ulkoilutin kävelysauvoja pitkästä aikaa. Olivatkin jo ehtineet kerätä pölykerroksen päälleen, sen verran pitkään oli edellisestä ulkoilusta.

Siinä joutui sitten sade antamaan periksi, kun me vain käveltiin ja käveltiin. Lopuksi käveltiin vielä se paljon puhuttu baana alusta loppuun.

Tämä onkin erittäin mukava reitti, joten ei ihme, että sitä käytetään. Mutta yllättävän lyhyt se on. Jotenkin on mielikuvissani muotoutunut paljon pitemmäksi.

Hoidettiin sitten samalla kulttuuripläjäys eli käytiin valokuvataiteen museossa. Oli hienoja kuvia, koskettavia, ajatuksia herättäviä. Pakko oli änkeä itse mukaan kauniin naisen seuraan.

Tykkään enemmän tällaisista salaselfiestä kuin niistä varsinaisista.

Tänään kävelin töihin nastat kengissä. Oli nimittäin käsittämättömän liukasta aamulla etenkin ne asvalttipinnat, mustaa jäätä. Mutta kyllä nuo nastat kummasti pelittää. Olisi kannattanut ostaa jo aiemminkin.

Vettä kaikissa olomuodoissa

On lunta, jäätä, sohjoa ja kuraa maassa. Taivaalta tulee tihkua, vettä, räntää ja jopa luntakin. Ei siis voi sanoa, että olisi ollut kuiva päivä. Lenkkeilty on kaikesta huolimatta paljon sekä matkallisesti että etenkin ajallisesti. On säälittävää tuo "pomon" hiihtely. Kummasti yksi kaatuminen on saanut sen melkoisen vainoharhaiseksi. Pelkää niin uutta kaatumista, että pienikin jää saa sen hiipimään niin hidasta vauhtia, ettei sivusta katsoen voi olla varma, liikkuuko se ollenkaan. Ja jäätähän täällä meillä riittää, mäkiä, jotka ovat kauttaaltaan jäässä, eikä reunoillakaan ole sen pitävämpää. Mutta onneksi minä kuitenkin ulkoilutan "pomoa" ahkerasti. Ilman minua se ei varmaan liikkuisi mihinkään.

Ellen hoivissa

Kun "pomo" tuli töistä, lähdettiin heti matkaan. Päästiin ehjänä perille vaikka "pomon" kulkeminen oli melkoista luistelua, kun tie oli kiiltän jäinen, eikä reunoillakaan voinut kulkea. Mentiin siis tyttöjen luokse katsomaan, kun he värittelivät.

Kun Elle huomasi, että olen väsynyt, hän halusi lukea minulle iltasadun.

Mikäs sen mukavampaa kuin nukahtaa mukavan sadun aikana.

Kun sitten "pomo" siirtyi olohuoneeseen, menin minä perässä. Ja minun perässä tuli Elle, jonka mielestä minun oli syytä jatkaa unia. Varmuuden vuoksi Elle peitteli minut, ettei minulle tule kylmä.

Minä olen sfinksi

ja me ollaan Ellen kanssa kavereita.

"Pomo" voisi olla sotkeutumatta meidän tekemisiin.

Usvaa pukkaa

"Pomo" tuli tänään suht ajoissa kotiin vaikka kävi töiden jälkeen koekäyttämässä uuden kuntosalin. Aikainen paluu johtui siitä, että mummoilujutut ei olleet ihan varmoja. Mummoilua ei sitten ollut, mutta lenkkeilyä on aina tarjolla.

Luistinrata oli veden peitossa, mutta hiihtoladulla oli kiiltävää jäätä.

Kovin harmaata oli kaikkialla.

Harmaammaksi vain muuttui, kun taivaanrantaan alkoi kasvaa sumuverho.

Ja niinhän siinä kävi, että illan tullen ei enää näe mitään.

Eppu ja minä

"Pomo" on töissä jälleen. Yllättävän sujuvasti tuntui nyt tapahtuvan tuo siirtyminen tuottavaksi kansalaiseksi.

Kauniita päiviähän nyt on ollut, joten mikäs se on näin hienoja maisemia katsellessa.

Minulla olikin sitten erityisen mukava ilta. Käytiin ensin lenkillä Aulikin ja Epun kanssa. Me juostiin pelloilla vapaana. Hanki on nyt niin vahvaa, että "pomokin" voi kävellä lumen päällä.

Lenkin jälkeen mentiin meille vähän peuhaamaan.

Oli mukavaa. Kiitos ystävät.

Laskiainen

Olipas taas kaunis aamu ikkunan läpi katsottuna.

Ilma oli ulkonakin kaunis, mutta nuo kinokset eivät kaikin paikoin ole ilo silmille.

"Pomo" käyttää edelleen tuota päätään tekosyynä mateluun. En millään jaksaisi niin hidasta tahtia kuin on nyt mentävä.

 Olisin minä enemmänkin ollut ulkona, mutta "pomo" jätti minut kotiin

ja meni pitkälle kävelylle jonkun ystävänsä kanssa, siis ilman minua.

Pääsin sitten iltapäivällä korvaukseksi koirapuistoon. Ei siellä ketään ollut paikalla, mutta aika kului hyvin hajuja tutkiessa.

Illalla tarkastettiin auringon paikka ja todettiin, että hurjaa vauhtia se siirtyy tuonne hyppyrin luo.

Ja kun aurinko oli laskenut, taivas humahti täyteen uusia värejä, uskomattomia värejä.

Ystävänpäivä

Musiikki on lähellä sydäntäni.

Miten paljon pää kestää?

Mietin vain, että selviääköhän tuo "pomo" tästäkin päivästä. Teki nimittäin aamulenkillä komean ilmalennon suoraan selälleen ja pamautti takaraivonsa kivikovaan muhkuriseen, jäiseen jalkakäytävään. Särkylääkkeitä se syö, mutta tiedä sitten, onko pää millaisessa kuosiaa. Olen jotenkin ymmärtänyt, että etenkin noille ihmisille pää on aika tärkeä.

Oltiin iltapäivällä tyttöjä hoitamassa. Tytöillä oli päät kohdallaan.

Enni jopa yritti säästää minut siltä näyltä, kun "pomo" taas tankkasi niitä troppejaan.

Minun ei kuulemma tarvinnut tunkea mitään lääkkeitä suuhuni. Enkä tunkenut. Nyt ollaan kotona ja odotellaan yötä ja huomista päivää.