Hengissä ollaan

Meillä on niin kiire, ettei ehditä konetta avaamaan, mutta kuulemma kohta on loma.

Ilmat ovat olleet... sanoisinko vaihtelevat, mutta ainakin valoisampiin aikoihin edetään.

Koirapuistoiltukin on ja lenkkeilty, syöty, nukuttu. Meillä on niin kovin mielenkiintoinen tämä elämä.

Minä, aurinko ja pimennys

Tänään oli melkoinen auringonpimennys. Lähdettiin lenkille ihan varta vasten puolen päivän aikoihin. Jännän hämärää olikin. Taivas oli osittain pilvessä, mutta aurinko näkyi silti. Siihen ei kuitenkaan saanut katsoa, kun ei meillä ollut sopivia laseja. Katseltiin siis muuta. Auringon puolella kuvista tuli aika värittömiä

mutta toisella puolen taivas oli ihan sininen.

Tässä minä olen menossa suoraan kohti pimenevää aurinkoa. Hassusti se pimennys näkyy tuollaisena isona kirkkaana pallona. Käytiin kirjastossa. Sieltä palatessa "pomo" näki auringonkatselijoita terveyskeskuksen edessä ja tunki mukaan kysyen, saako hänkin katsoa. Oli se sitten pollea, kun oli nähnyt sen kuun varjon auringon pinnalla.

Tässä on vielä pimennys lätäkössä. Miten se peitetty aurinko voi olla niin kirkas, että lätäkön kauttakin käy silmiin? Outoa.

Mallin osa

Sellainen päivä taas.

"Pomolla" oli taas joku kuvausprojekti tekeillä ja minä olin tietenkin sitten paikka-paikka-paikka komennossa siellä sun täällä.

Kuten voitte arvata, ei siitä mitään valmista syntynyt. Kone vain täyttyy kuvista. Tuleekohan joskus päivä, kun kuvia tuhotaankin.

Olisi kyllä ollut kaunis päivä ulkoilla, mutta meillä oli sisävieraita eli lähinnä kotosalla taas palloiltiin. Onneksi nämä kuvauskeikat oli ulkona.

Töissä kesken eläkeviikkoa

 "Pomo" oli koko päivän jossain työkokouksessa vaikka sen pitäis olla eläkkeellä. Outoa. Mutta tuli se kuitenkin sen verran ajoissa kotiin, että ehdittiin vähän auringossa lenkkeillä.

Kevättä on ilmassa. Silmutkin ovat jo isot. Mukavaa tämä keväily.

"Pomo" kärttyilee

Mutta en anna sen häiritä itseäni. Se on taas eläkkeellä, mutta stressaa töistä. Vannoo jälleen kerran lopettavansa heti, kun on mahdollista eli siis parin vuoden päästä. Ehtiiköhän se stressata itsensä sitä ennen millaiseen kuntoon?




Öisin on pakkasta, mikä onkin hieno juttu. Maa on aamulla kivan jäinen, eikä tassut kuraannu.

Mielenkiintoisia juttuja löytyy joka päivä vaikka taas seilataan vain näitä perusreittejä. "Pomo" kyllä harrastaa pitempiä kävelyjä ilman minua.

Onneksi sentään pääsen välillä tyttöjen luo. Niillä on kiva pihakin, jolla saan vapaasti liikkua ja etenkin haukkua ohikulkijoita. Ja kyllä minä, kuulkaas, haukunkin.

Ja aurinko laskee taas.

Puhuiko joku takatalvesta?

Onhan tässä nytkin pieni pala talvea.

Itseasiassa aamuisin maa on mukavasti jäässä.

Itapäivällä asia on kyllä aivan erilainen fiilis, aurinko lämmittää, kevättä ilmassa.

Valo on kirkasta, varjot jyrkkiä.

Tuuli on kyllä aika kylmä, etenkin täällä ylhäällä.

Mukavan pitkä lenkki taas tehtiin sen kunniaksi, että oli kaunis ilma ja "pomolla" alkaa eläkeviikot. Käytiin koirapuistossakin, mutta kun sinne tuli yksi iso koira, joka aina hihnassa rähjää, päätti "pomo" lähteä pois.

Minä en oikeastaan kaipaa mitään takatalvea. Näin on hyvä.

Kuu kiurusta kesään

"Pomo" oli eilen kuullut kevään ensimmäiset kiurut ja innostui tietenkin.

Innostui niin paljon, että tuli ajoissa pois töistä ja vei minutkin sitten peltolenkille. Kovin on vähiin käyneetkin lumet sen jälkeen, kun viimeksi täällä olin. Nuo jääpaikat on kyllä edelleen kovin liukkaita. Meinasi "pomo" taas tehdä kuperkeikan, mutta loistavilla balettiliikkeillä vältti sen.

Minä en mitään kiuruja kuullut, ihan muut linnut metelöivät.

 Mutta onko niistä tirpusista niin väliäkään, kun selän alla on kuiva heinänkorsi ja aurinko paistaa.

Olihan siellä muitakin ollut liikkeellä viestejä jättämässä. Onneksi täällä meillä noita koirakamuja riittää joka polulle ja pellolle. Ei tarvitse täällä tuntea itseään yksinäiseksi. Tosin koirapuiston ohi mentiin käymättä siellä. Isojen puolella on niin hirveä kuralammikko portin edessä, että "pomo" ei halunnut minun siitä menevän. Pienten puolella oli sitten muutama iso uros, joten ei viitsitty kokeilla, miten ne suhtautuisi tällaiseen pieneen mieheen. Mutta tulihan tuota lenkkeilyä ihan tarpeeksi.

Meillä on kotona meneillään sisälöämpötilanmittaus, jonka perusteella sitten patterit säädetään. Meillähän on nyt kesähelle, kun aurinko koko päivän paistaa ikkunoista sisään.

"Pomo" on sitä mieltä, että talvella vain lisätään vaatetta tarpeen mukaan, jos tulee kylmä. Se on niin ihastunut tähän meidän korkeanpaikanleiriin, että on valmis kestämään pienet ja isommatkin epämukavuudet, kunhan vain saa katsella horisonttiin.

Minä en niin noista horisonteista välitä, mutta näkee näistä ikkunoista oman kuvansa lisäksi senkin, jos joku liikkuut alhaalla kävelytiellä.

Jokainen on varmaan huomannut, miten valon määrä on lisääntynyt siitä, kun oli talvipäivänseisaus. Ja sehän tietää, että meidän aurinko on kiertänyt jo hyppyrin toiselle puolen laskemaan. Jotenkin tuntuu, että tämä keväinen valon lisääntyminen on paljon nopeampaa kuin sitten se valon väheneminen. Johtuneeko siitä, että vähenemisen alku osuu keskelle kesää, jolloin elämä muuten tuntuu valoisammalta kuin keskellä talven räntäsateita.

Aika kuluu mutta me emme

"Pomo" ei kykenen moneen asiaan yhtä aikaa. Kun se on tuolla töissänsä lorvaillut ja sitä flunssaansa leikkinyt, niin ei kykene toimimaan kirjurina. Minähän voisin tietenkin itse kirjoittaa, mutta kun minulle ei avata konetta.

Minä yritän kyllä aina aamuisin viestittää, että jos vaikka sinne pöydälle sen koneen jättäisi, niin voisin päivän mittaan näpytellä. Mutta ei tietenkään se sovi "pomolle". Väittää, että minä rikkoisin kaiken. Minä ikinä mitään riko.

Päivät on menneet ulos tuijotellen. Siellä on tytöillä kevättä rinnassa. Siellä ne minua odottaa. Lenkeillä yritän pitää kiivasta tahtia yllä, jotta ehtisin mahdollisimman laajalle levittää tietoa, että minunlainen hieno mies on liikkeellä ja jossain mielessä vapaalla jalalla. Ihan vapaalla en ole, kun "pomo" roikkuu narun toisessa päässä. Viime aikoina "pomo" on keksinyt uuden vaivan. Selkä kuulemma kipeytyy, kun minä kiskon niin kovasti. Panisi vinhempaan töppöstä toisen eteen, jottei tarttis narista koko ajan. Lenkitkin on laittamattoman lyhyitä, kun tautisena ei kuulemma saa raataa.

Vaihtelua elämään on tuoneet lähinnä säät. Vettä on sen verran kivasti tullut, ettei enää kovin monissa paikoin ole niitä jäätiköitä. Sen verran kuitenkin, että saan johonkin poskia hangatuksi ja piehtaroiduksikin. Sade tietää kuraa ja nyt meillä on vakoirepliikki lenkin jälkeen "tassut!" Se tarkoittaa, että minun pitää odottaa kunnes "pomo" on hinkannut käpälät ja mahanalusen pyyhkeeseen.

 Olen noita tyttösiä sentään päässyt tapaamaan välillä. Ne jaksaa olla aina yhtä mukavia ja ymmärtävät hyvin koiranelämää.

Silityksiä ja halauksia ei tule koskaan liikaa, joten mitä useammin nähdään sen parempi. Kävivät nämä meilläkin, mutta silloin "pomo" ei ehtinyt kameroineen heilua, kun oli koko ajan keittiössä vain.

Minä olen kyllä pysynyt ihan terveenä ellei kuoliaaksi pitkästymistä oteta lukuun. Iltaisin raahaan "pomolle" leluja heiteltäväksi, mutta kovin laiskasti se jaksaa leikkiä. Pitäisi varmaan saada jotain parempaa seuraa tänne. Lupaili se "pomo", että kunhan taas alkaa eläke, niin sitten ulkoillaan ja lenkkeillään ja ties mitä. Ja samassa lauseessa alkoi selittää kaikkia pakollisia menoja. Minä ajattelin, että jos pyytäisin Jawan perheineen käymään. "Pomolla" on kaapissa mangojuustokakkutarpeet, joten se voisi tarjota sitä. Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään.

Kukkia nyt kuitenkin kevään kunniaksi. Viikonloppuna nähtiin aamulenkillä kahdeksan joutsenta lentämässä pohjoista kohti. Muillakin on kevät mielessä.