Romahtaakohan se?

Aamu aloitettiin kasvimaalla, mutta kameraa ei ollut mukana. "Pomo" on niin stressaantunut tuosta espanjastaan, että se ei hallitse edes perusjuttuja eli kameran mukana raahaamista. Kaiket ajat kotona se vain lukee sitä espanjaansa. Ainoat tauot on siis ne kitkemiset. Niitä tarvitaan. "Pomon" vanhat aivot ei kykene ottamaan uutta tietoa vastaan kuin äärimmäisen vähän. "Pomo" taas ei kykene myöntämään, ettei opi. Siinäpä meillä kiva yhtälö.

Muisti se sentään iltalenkille kameran.

Otti sitten voikukastakin kuvan, kun kuvitteli, että minä niitä ihailin. Tehän tiedätte, että muut jutut ja tuoksut ne siellä minua innosti. Niitä tuoksuja nyt riittää. 

Kesää on ilmassa.

Sade meidät sitten yllätti lenkillä ja kun kotiin päästiin, oli mahtava kaksinkertainen sateenkaari taivaalla. äkkiä kuvaamaan vaikka kamera kastui, eikä se toinen kaari edes näy. Ehkä "pomo" sittenkin selviää hengissä tuosta espanjastaan.

Taitaa olla kesä...

...kun "pomoa" ei nukuta. Se valvoo valoisina öinä uskomattoman paljon. On se sitten päivällä väsy, mutta piristyy, kun yö tulee.

Päivähän ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen. Kasvimaalla oltiin aamusta ja illasta ja siinä välissä "pomo" kuvitteli opiskelevansa espanjaa. Ei se sitä opi, mutta kauhea yritys tuntuu olevan päällä. Onhan se hyvä, että mummoillakin on harrastuksia.

Jos huomenna ei sada, niin se on taas muutama tunti heti aamusta kasvimaalla. Siellä nimittäin kukoistaa lähinnä rikkaruohot. Ikävästi "pomo" näyttää kitkevän kaiken heinän pois. Mitäs minä sitten siellä syön.

Elämä on rankkaa

Ei ole helppoa olla koira.

Joutuu lenkkeilemään rajusti. Meillä on myös se ikkunaremontti menossa eli porukkaa riittää. Minun asunto ei vielä ole vuorossa, mutta ehkä jo ensi viikolla.

Jotain tapahtuu tuossa meidän hienolla nurmikollakin.

Ilmeisesti upottavat tuon mustan jutun maahan. lienee jotain tekemistä veden kanssa? vai lämmön?

Aika vähän on nyt ollut tuota lastenhoitoa, mutta kerran sentään.

Kaupunkisotaakin ovat taas leikkineet ja paukutelleet, joten usein on ollut häntä koipien välissä.

Onneksi kotona voi joskus vähän rentoutua.

Biletystä ja työn johtajuutta

"Pomo" valvoi yöllä, kun oli nukkunut liikaa iltapäivällä. Se ihmetteli, miten joku jaksaa soitella koko yön, kun sellainen jatkuva bassonjytke kaikui taustalla, ei mitenkään häiritsevästi, mutta läpi koko yön. Nimittäin, kun aamulla herättiin muutaman tunnin unen jälkeen, bassot jatkoi jyskytystään. Asia selvisi, kun mentiin kasvimaalle. Hyppyrimäen alla oli jotkin bileet, tanssit, jotain. Pieni porukka siellä heilui konemusiikin tahtiin. Väsähti ne kyllä sitten aamun mittaan.

Me mentiin siis kasvimaalle. Minä vahdin, että "pomo" pysyy ahkerana. Pysyi se sateen alkuun asti. Perunoita piilotti mullan alle ja jotain juurakoita repi mullan päälle. Niinhän sitä työtä riittää, kun ensin istuuttaa ja sitten kitkee pois.

Loppupäivä meni sitten menojaan. "Pomo" sitä espanjaansa yritti päntätä ja nukahti taas päikkäreille. Käytiin me lenkillä. "Pomo" kuvittelee oppivansa juoksemaan, kun se löysi itselleen sopivan treeniohjelman nimeltä "Sohvaperunasta juoksijaksi". Mutta taitaa sekin olla liian rankkaa. Ainakin se näyttää kuolevalta jo tämän eka viikon treeneissä. Mutta antaa sen yrittää. Minä pääsin koirapuistoonkin. Siellä oli paljon kaikenlaista porukkaa, yksi nuori shibakin.

Siivouspäivä ja sisustusvinkkejä

Täsmälleen tässä samassa paikassa "pomo" on istunut illat jo yli seitsemän vuotta. Edessä on televisio ja ympärillä kaikki tarpeellinen rekvisiitta eli neule, kirja, lehti, läppäri, känny ja usein myös punkkulasi ja jotain naposteltavaa. "Pomollahan" on sisustukseen sellainen asenne, että kun kerran on löydetty huonekaluille hyvät paikat, niitä ei sitten siirrellä.

Väliaikaisesti, kuten esimerkiksi tänä aamuna, tuolissa on saanut istua joku vieraskin. Nyt siinä ei sitten istu enää kukaan. Siivouspäivän kunniaksi taloyhtiö oli tilannut siirtolavan, johon sai viedä tavaraa. Sinne tuoli päätyi Henun ja Thomaksen ystävällisellä avustuksella. Alunperinhän, silloin vajaa neljäkymmentä vuotta sitten, tuoleja oli kolme. Yksi muutti aikoja sitten toiseen talouteen ja yksi on lojunut vinttikomerossa. Vintin kanaverkkohäkkikin tyhjeni. Siellä oli kaksi keittiön tuoliakin, kun "pomon" mielestä pienessä keittiössä ei tarvita kuin yksi vierastuoli ja yksi tuoli omaan käyttöön. Saman pettämättömän logiikan mukaan olohuoneessa on ollut vain yksi tuoli. Nyt ei sitten ole yhtään. Ehkä ikkunaremontin jälkeen kuulemma harkitaan ostamista. "Pomolla" on kyllä tiukka pyrkimys tavaran vähentämiseen, mutta veikkaan sen silti hankkivan jonkun tuolin, jossa voi istua neulomass ja muka katsomassa telkkaria.

Nyt käytössä on vain sohva ja iso jumppapallo. Sohva ei kuulemma ole mukava istumapaikka, joten saas nähdä rupeaako "pomo" liikkumaan enemmän. Tänään se kyllä nukahti tuohon sohvalle, kun yritti katsoa telkkaria.

Aamulla sohva oli minun käytössä. Nukuttiin siinä yö, kun makkarissa oli tyttöjä.

Siirryin kyllä heti omaan sänkyyn, kun tytöt heräsivät. Tässä nyt sitten ovat meidän keittiön tuolit estämässä lattialle putoamista eli tällaisessa tapauksessa keittiössäkään ei ole tuoleja. Mutta älkää huolestuko, parvekkeella on kaksi tuolia ja ompelukoneen luona yksi satulatuoli, joten eiköhän me pärjätä. Veikkaan, että "pomo" heti huomenissa pesee toisen parveketuolin ja laittaa sen tuohon vakiopaikalle. Parvekkeen kaksi tuolia ovat kuulemma tarpeen vieraiden varalta. Siis, jos joskus on yksi vieras, jonka kanssa on kiva istua parvekkeella. Jos sattuisi olemaan useampia, niin sitten istuskellaan lattioilla. Sehän pitää nivelet notkeina, kun pitää könytä lattialle ja vielä päästä sieltä ylös.

Meillä on siis ollut pikkuväkeä kylässä.

Muuten on vietetty ihan rauhallista kotielämää omien kamujen kera

ja välillä vähän levätty.

Kaunista on ollut

aamuisin

että iltaisin. Ja siinä välissä on satanut ja tuullut. Tuuli on välillä ollut niin kova ja äänekäs, että on meinannut stressata. Etenkin, kun olin mukana sitä vinttikomeroa tyhjentämässä vapisutti, kun, tuntui, että katto lähtee lentoon

Kuusi vuotta kaupunkilaiselämää

Pitäiskö muka panna pää pensaaseen, kun on kaupunkilaiskoira. Pensas on punaviinimarja, johon näyttäisi tulevan kivasti satoa.Mutta ei silti ole syytä piiloutua pensaaseen. Itseasiassa syön vain tuoretta heinää tuolta pensaan juurelta.

Silloin en vielä tiennyt, että minulle on varattu herkkuja juhlan kunniaksi.

Oikein ulkona söin ja hyvää oli.

Elle oli mukana juhlimassa

ja Ennin kanssa pelattiin Afrikan tähteä. Siis hyvät oli bileet.

Habla español

Meillä soi. "Pomo" löysi kirjastosta oppikirjan espanjan tunnilleen, mikä on kait hyvä juttu. Jää enemmän rahaa minun juttuihin. Mutta se löysi saman kirjan levylle puhuttuna. Se sitten soi meillä koko ajan. "Pomo" luulee oppivansa kieltä huomaamatta, kunhan vain antaa jonkun pölöttää taustalla.

Onneksi "pomo" on osan päivästä sillä kurssillaan, eikä ole vielä ainakaan toistaiseksi päättänyt jättää minulle taustamelua. Saa korvat välillä levätä.

On me jossain lenkkeiltykin ja koirapuistoiltu. Käytiin Aulikin ja Epun kanssa Vaakkoillakin, mutta "pomolla" ei ollut kamera mukana. Kyllä tässä väkisin alkaa huolestua "pomon" terveydentilasta. Sehän ei mene mihinkään ilman kameraa! Väittää opiskelevansa espanjaa, jotta saisi torjutuksi dementoitumisen. Minusta tuntuu, että kurssi vain edistää höperyyttä. Ja tätä kuulemma kestää viikkokausia. Ei siis kannata odotella hirveän loistavia postauksia.

Kesäloma alkoi

"Pomo" aloitti kesänsä raahautumalla ennen aamukahvia kasvimaalle. Siellä oli kova tohina käynnissä. Mehiläiset oikein joukolla pörräsivät kukissa. Nyt jännätään, missähän ne asustavat. Ei meidän palstalla näkynyt pesää ainakaan nyt. Viime kesänähän ne pesivät meidän palstalla kiven alla. Se huolestutti "pomoa". Pelkäsi, että pistävät minua. Nyt on se pesäpaikka tuhottu ja toivotaan, että uusi pesäpiakka olisi löytynyt jostain muualta. Kyllähän me tykätään mehiläisistä, mutta minun kuononi ei ehkä jaksaisi pysytellä niistä erossa, jos pörräisivät ihan nurkissa.

Onhan "pomo" tuolla jotain saanut aikaankin,

mutta vauhdilla heinät ja muut ei-toivotut kasvit valtaavat alaa. Sehän tarkoittaa sitä, että toistekin pitää mennä kasvimaalle.

Koivuissakin alkaa olla jo ihan kunnon lehdet

 

ja kohta taitaa kielotkin kukkia. Kielot ovat tehokkaita maan valtaajia. Täällä on isoja alueita aivan täynnä kielokasvustoja.

Tänään oli Siilitien 60-vuotisjuhlat. Me ei kasvimaakeikan jälkeen jaksettu lähteä juhlimaan, mutta nähtiin sentään lenkillä hevonen.

Henun meille antama paprika on kypsyttänyt ensimmäisen hedelmänsä.

Toinen on vielä vihreä, eikä uusia alkuja tai edes kukkia näy. Saas nähdä, tuleeko enemmänkin satoa.

Oli ihana kesäilta pitkästä aikaa. Valoahan alkaa olla jo reippaasti, mutta lämpö antaa odotella itseään.

Seuraelämää

Sääthän ovat edelleen vaihtelevia, sataa joko paljon tai enemmän, tuulee, myrskyää ja hirmumyrskyää. Ajoittain on ankeaa jäädä kotiin kuuntelemaan tuulen ulvontaa, kun "pomo" menee töihin, mutta ei auta, yksin on jäätävä. Jäätävä on myös lämpötila välillä. "Pomo" turvautuu edelleen enimmäkseen talvitakkiin.

Lapsukaiset ovat käyneet minua ilahduttamassa. Tässä poseerataan luontevasti, kun "pomo" ei kuulemma saa meistä kuvia, ellei komenna meitä riviin.

Eilen meillä juhlittiin Roosan synttäreitä. Roosa täyttää tänään kahdeksan, mutta me otettiin varaslähtö synttäreihin. Roosa sai monsterhighn, jotka ovat noiden tyttöjen lemppareita nykyisin.

Juhlissa on tietenkin aina jotain hyvää tarjolla. Minulle sitä hyvää ei ollut, mutta vähän sain maistiaisia, kun huolehdin loppusiivouksesta.

Hyvinhän nuo kolme tyttöä näyttivät tulevan toimeen, mutta vähän pidin heitä kuitenkin silmällä, ettei mitään pahaa päässyt tapahtumaan.

Tänään Dina tuli opettelemaan kaupunkielämää. Dinahan on maalainen, tottunut lähinnä vetämään rekeä muiden koirien kanssa.

Muisti Dina kuitenkin minut. Iloisesti heilui häntä, kun nähtiin.

Käytiin tyhjässä koirapuistossa. Dinalle koirapuisto oli uusi kokemus.

Mentiin sitten hanami-juhlaan katsomaan kirsikankukkia ja näyttämään Dinalle, miten paljon ihmisiä voi olla pienellä alueella. Kirsikankukkajuhla oli tänä vuonna onnistunut. Kirsikkapuut olivat täydessä kukkaloistossa ja sää oli enimmäkseen hyvä. Rakeita satoi välillä, mutta se oli lyhyt kuuro, jonka jölkeen aurinko taas paistoi.

Hyvin Dina osasi olla. Toiset koirat, joita oli aika paljon, olisivat kiinnostaneet, mutta ainakaan toistaiseksi Dina ei pääse tutustumaan vieraisiin. Sillä on ollut kinaa valjakon toisen nartun kanssa, joten voi olla, että tutustuminen ei sujuisi hyvin.

Jokunen ihminen taputteli Dinaa ja siitähän Dina tykkää. "Pomokin" sitä silitteli koko ajan, mutta minä sallin narttujen silittelyn. Uroksia "pomon" ei kannata lääppiä. Sitä minä en siedä.

Vihreys lisääntyy silmissä eli kyllä se kesä tulee. Vaahterat kukkivat parhaillaan ja siitähän "pomo" jaksaa joka vuosi olla innoissaan. Koivuissakin alkaa olla jo ihan lehdet eikä vain hiirenkorvat.

Ja huomionarvoinen luontohavainto. Kärppä juoksi tien yli. Niitä ei ihan joka päivä kuitenkaan näe.