keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Soittakaa Paranoid


 On taas ollut säitä. Vein pupun katsomaan pilviä.


Sieltä pilvien lomasta aurinkokin jaksoi välillä pilkistää


ja lentokoneet lentää. Meidän taivaalla lentelee usein etenkin noita pienkoneita, kun kenttä on toistaiseksi ainakin tuossa ihan lähellä.


Tuli sitten kutsu lenkille, joten siirryttiin pupun kanssa sisätiloihin. Joskus jätän pehmokamun yksin parvekkeelle tarkkailemaan maisemia, mutta nyt oli sen verran epävakaan näköistä säätä, että piti ottaa pupu mukaan.


Mutta kaunistahan ulkona kuitenkin oli. Käytiin kasvimaalla hakemassa pienet jättikurpitsat (minusta tuo on outo ilmaus, pieni ja jätti samasta asiasta, mutta näin "pomo" sanoi) ja samalla reissulla sitten tuossa kalliolla kuvauksissa. Ragnar valittaa, että häntä kuvataan. Minä voisin sanoa kokemuksesta, että se on koiran väistämätön osa. Siihen pitää vian suhtautua. Tässäkin piti nököttää liikkumatta, kun kamera otti kolme kuvaa ja teki niistä tällaisen yhden. Se on sellaista tuo automaattinen vastavalokuvaus.


Ehdittiin sitten kotiinkin vastavalokuvaamaan. "Pomo" sanoi, että on se helppoa kuvat taivasta, kun ei tartte koko ajan huutaa "paikka, paikka, paikka". Kuvaisi sitten vain taivaita, jotta pääsisi helpolla. Onkos se pakko tehdä elämästään vaikeaa.


Tässähän on takoitus esittää taas kerran, miten aurinko kiertää vuoden mittaan taivaalla. Luulisi sen olevan kaikille selvää ja etenkin "pomolle", joka on jo vuosikausia sitä kuvannut ihan tältä samalta parvekkeelta, mutta ei. Aina se jaksaa olla ällistynyt siitä, miten nopeasti aurinko siirtyy laskemaan tuolta talon nurkalta suoraan parvekkeen eteen. Nyt ollaan vielä hyppyrimäen oikealla puolen, mutta odotelkaapa pari kuukautta, niin taas on tilanne ihan toinen.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Superkuu pimeni piilossa


Mutta on tässä ollut harmaampiakin aamuja kuin pelkkä kuunpimennys, jota ei edes näy.


Eipä noina sumuisinakaan aamuina mitään nähnyt, mutta hyvin kuului ja haisi elämä ulkona.


Olen ehtinyt moneen tässä vajaan viikon aikana. "Pomo" ei ole viitsinyt avata konetta ollenkaan, joten en ole voinut mitään kirjoitella vaikka olisi ollut asiaakin.


Noiden tyttöjen kanssahan on mukava olla, ei siinä mitään, mutta kun ei se nyt pelkästään ole riittänyt. Minut jätettiin odottamaan tänne vieraaseen taloon välillä ihan yksin. Kerran minä karkasin pihallekin, mutta kiltti, kun olen, niin tulin kuitenkin "pomon" luo, kun se huuteli. "Pomo" sitten kantoi minut sisään ja komensi odottamaan kiltisti. Odotin minä vaikka kovasti räjäyttelivät sinä aikana jossain.


Räjäytyksiä oli silloinkin, kun käytiin kasvimaalla hakemassa perunoita ja kesäkurpitsoita.


Osa ajasta meni ihan mukavasti kukkien keskellä haahuillessa, mutta sitten, kun se räjäyttely alkoi, tuli kiire kotiin. 


Onneksi kotona kuitenkin on aika rentoa ja mukavaa aina.


Nyt viikonloppuna tytöt oli meillä yökylässä. Käytiin yhdessä lenkilläkin.


Minä olin välillä tiukasti sidottuna penkkiin, kun "pomo" antoi keinuvauhtia tytöille ja pyöritti Elleä uudessa laitteessa, jonka vauhti kiihtyy turhan suureksi välillä. 


Muta pääsin minä lenkillekin ja sain halauksia runsain mitoin.


Lenkille pääsin "pomon" kanssa lähistölle niin, että "pomo" samalla näki, mitä kentällä tapahtuu. Mutta Ennikin halusi taluttaa minua. Ongelmana oli, etten minä suostunut ilman "pomoa" liikkumaan mihinkään. Joten mentiin sitten koko porukka ja Enni oli narun toisessa päässä säätelemässä liikkumistani. En minä niin kovaa vedä koskaan, etteikö pieni tyttökin pystyisi minua hallitsemaan. No, poikkeus on ne räjäytykset. Silloin menen niin kovaa, että "pomollakin" on tekemistä. Onneksi viikonloppu oli ihan rauhallinen.


Kodin ympärillä on yllättäin niitetty heinikot pois. Minusta se on erittäin mukavaa. Tykkään piehtaroida heinikossakin, mutta niitetty alue on kiehtovampi. Nyt kun "pomo" on taas päivät töissä, ja vain peruslenkkejä tehdään, on aina vain mukavampi, kun kotitantereet ovat täynnä mielenkiintoista niittojälkeä.


Kaunista syksyn jatkoa!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kaikenlaisen lian, roskan ja joutavan poistoa


Tyypit oli käyneet pesulla ja kuivattelivat nyt auringossa.


Minä en saanut niiden kanssa yhtään leikkiä. Pitää kuulemma kuivua ensin. Sen jälkeen menevät vielä parsintaan. Pingu ja lunni ovat ehdottomia lemppareitani, joten vaikea oli jättää ne rauhaan. Toivottavasti saan ne pian takaisin. Epäilen kyllä, että se kestää. "Pomo" ei ole oikein iskussa nykyisin. Se vain haahuilee, eikä osaa tarttua toimeen.

Katselin lohduksi tuota koiranpentua, joka taivaalla istuskeli. Eipä senkään kanssa paljon voinut leikkiä. Se muuttui ykskaks ihan vain pilveksi. Outo tyyppi.

 "Pomo" on vielä eläkeviikolla, mutta menee ensi viikolla taas töihin. Se pääsee nyt eka kertaa elämässään yt-neuvotteluihin, kun yliopisto suunnittelee reippaita henkilöstövähennyksiä. Tosin "pomohan" jää muutenkin lähivuosina kokonaan eläkeläiseksi joten eipä sitä nuo neuvottelut omalta kohdaltaan paljon hetkauta, mutta työkamujen vuoksi on huolissaan.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Vaaratonta vapautta ja vaarallista


Meillähän on iso koirapuisto, jossa on tilaa olla ja temmeltäää. Eilen sinne taas mentiin.


Yksin siellä sain taas olla ja rauhassa tutustua jälkiin, joita muut olivat jättäneet aiemmin.


Kun kauempaa rupesi kuulumaan rähinää, päätti "pomo", että mennään metsään.


Eipä sitä pitkään tarvinnut tietä narun jatkona tallustaa, kun taas pääsin vapaaksi.


Täällä ei olekaan vähään aikaan käyty.


Muita koiria täällä kyllä on ollut. Ei siellä toki mitään kasoja ollut. Eihän kunnon koirat polulle päkistele, eikä "pomo" poluilta poikkeillut, kun oli märkä maa eikä coretexit paljon lätäköissä auta. Juu, kallioltahan tämä näyttää, mutta jokainen notkelma on lähinnä suota.


Kasoja ei siis ollut, mutta puskiin oli kyllä ahkerasti suhauteltu.


Tämän jälkeen siirryttiin siihen vaaralliseen osuuteen eli palattiin koirapuistoon. Puisto näytti tyhjältä, joten riisuin pannan portin ulkopuolella ja juoksin sisälle. Siinä samassa puskista ponnahti esiin isohko uros niskakarvat pystyssä. Kierreltiin siinä toisiamme ja "pomo" kyseli, onko tyyppi ihan yksin puistossa, kun ketään ei näkynyt missään. "Pomo" sitten huutelikin, onko omistaja paikalla. Silloinpa mäeltä syöksyi toinen uros ja kävi kimppuuni. Minunhan oli pakko puollustautua, jolloin tämä ekakin rupesi käymään päälle. Silloin "pomolta" paloi käämit. Se karjui vieraille koirille "pois" ja töni niitä kauemmaksi samalla, kun siirsi minut portin ulkopuolelle. Aika hyvin se mummoksi selvisi kolmen ärhentelevän koiran erottamisesta, sai portinkin kiinni niiden vieraiden nenän edestä, joten eivät päässeet karkuun. Sitten "pomo" puki minulle pannan, käski olla hiljaa paikallaan ja huuteli niiden kahden omisatajaa. Tässä vaiheessahan me jo tunnettiin tämä pari. Ovat varsinaisia rähjiä. Asuvat naapuritalossa ja huutavat joka kerta vastaantullessaan. Koirien omistaja tuli metsiköstä, jossa oli ollut. On me se ennenkin satuttu ohikulkiessa näkemään siellä puiden joukossa lymyilemässä. Outoa olla mahdollisimman tarkasti piilossa koirapuistossa etenkin, kun tietää koiriensa olevan äkäisiä. Omistaja sitten selitti, että ei se toinen ole äkäinen, mutta toinen on. "Pomo" selitti, ettei voinut mitenkään tietää kenenkään olevan siellä, kun mitään ei ollut näkyvissä. Selitti mahdollisimman rautalankaversiona, että etenkin, jos tietää koiriensa olevan äkäisiä, pitäisi pysytellä näkyvissä ja mielellään jopa kertoa, että nämä eivät tule toimeen muiden kanssa. Nainen sanoi, että hän voi lähteä pois, jos me halutaan sinne. Ei me haluttu. "Pomolla" oli pulssi sadoissa ja minä halusin kotiin. Koko aikana omistaja ei mitenkään komentanut koiriaan, ei yrittänyt ottaa niitä kiinni, ei tullut paikalle vaikka kuuli rähinän. Kun "pomo" sitkeästi huuteli, tuli lopulta puiden siimeksestä esiin hyvin hitaasti ja rauhallisesti.


Otti voimille tuo kohtaaminen. Ei siitä mitään jälkiä jäänyt, mutta väsyttihän se. 


Synkkiä pilviä kertyi muutenkin taivaalle.


 Näytti jo siltä, että myrsky nousee taas


mutta ihan kauniissa auringonpaisteessa tehtiin iltalenkki


ja kuu nousi ilman sateita.


Pilviä riitti aaamutaivaallakin, mutta kaunista oli.


Minä en enää eilisiä miettinyt.


"Pomo" heräsi hirveän aikaisin. Jatkoin uniani ja annoin "pomon" rauhassa juoda aamukahvinsa ja hääriä kameransa kanssa. Se otti taas satoja kuvia noista pilvistä sekä eilen että tänään. Niin se aina tekee. Sitten kun käy niitä läpi, toteaa, että sillä on täsmälleen samanlaisia kuvia sivukaupalla. Onneksi niitä voi tuhota.


Kun takapääni alkoi tuhautella tuoksuja, ilmoitin, että aamulenkki sopisi tehdä vaikka heti.


Ei nyt varmuuden vuoksi menty mihinkään puistoon vaan suunnattiin kotikallioille.


Saan minä sielläkin olla vapaana.


Tämä on myös sen verran pieni alue, ettei täällä yleensä ole piileskelijöitä. Jos joku koira irti, sen omistaja on yleensä hyvin näkyvissä. Oltiin jonkin aikaa täällä, mutta sitten oli pakko lähteä katsomaan, mikä variksia ottaa päähän. Valtava lauma variksia karjui ja lenteli leikkikentän luona.


Vapaus oli ollut rusakolle vaarallista. Haukka oli sen aamupalakseen ottanut. "Pomo" itki, kun ei ollut enemmpää zoomia. Lähemmäksi yritettiin, mutta haukka yritti silloin raahata pupua kauemmas, eikä jaksanut. Jätettiin se sitten rauhaan ja toivottiin, että saisi pilkotuksi pupusta sen verran suupalaa, että pääsisi pois ennenkuin joku muu sen huomaa. Oli se aamiaisensa ansainnut.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Trooppista syysmyrskyä?


Eikö se nyt ole vähän ristiriitaista - tropiikki ja syys? Myrsky täällä kyllä selvästi on. Minähän toivoin, että ikkunaremontti lopettaisi ne pelottavat vinkumiset ja paukkeen. No, voipi olla, ettei ikkunat nyt kolise tai suhise, mutta tuuli pauhaa tuolla ulkona nurkissa ja sade hakkaa täydellä teholla uusiin ikkunalaseihin. Minua on kyllä pelottanut välillä aika paljon. Nytkin lymyilen tuolin alla. "Pomo" istuu tuolilla kirjoittamassa sanelun mukaan.


Annoin sille luvan laittaa noita taivaskuviakin mukaan, kun niitä on kerran otettu. Aamulla näkyi melkein aurinkoakin, mutta paksujen pilvien lomasta vain. 


Kyllä ilmasta kuitenkin selvästi näki, että myrsky on nousemassa.


Ja kyllähän se sateeksi, rankkasateeksi muuttui. Pikkuisen uskalsin välillä ikkunasta kurkistaa, mutta enhän minä mitenkään ymmärätänyt, mistä on kyse.


Satoi nin paljon, että oltiin tosi tyytyväisiä, kun oli hoidettu aamulenkki hyvissä ajoin ennen sateita. "Pomo" sanoi, että sadetutka on mukava keksintö lenkkeilyjen ajoittamisen suhteen.


Ei se sitten kuitenkaan tutkaa tutkinut, kun oli ollut jonkin aikaa kuivempaa. mentiin komeasti koirapuistoon tarkoituksena tehdä pitempääkin lenkkiä. Ei tehty. Hädin tuskin ehdin tärkeimmät uutiset tutkailla, kun lähdettiin takaisin kotiin. Alkoi sataa. Nyt sitten ollaan taas tyytyväisiä, ettei olla ulkona. Iltalenkki saattaa jäädä lyhyeksi, jos ei tyynny. Minä en tuollaisessa möykkeessä paljon viitsi lenkkeillä. Onneksi maha on taas kuosissa, joten ei tässä ihmeempiä kiireitä toistaiseksi ole.