sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Marjoja ja pistiäisiä


Eilinen päivä vietettiin melko tarkkaan marjapuskissa. "pomo" päätti, että on aika käydä katsomassa, miten hoitamaton palsta pärjää. Siellähän oli kasvustoa. Vadelmiakin oli monta rasiallista poimimiskuntoisia. Paljon oli jo pilaantuneita ja oli raakileitakin. Mustia viinimarjojakin oli jonkin verran


mutta eniten oli noita punaisia. Niitä "pomo" poimi kilokaupalla ja iloitsi, kun osa oli vielä raakoja. Päästään toistekin siis keräämään. Nuo punaiset on "pomon" lemppareita. Yleensä ihmiset tykkää enemmän mustista. Minä syön vain karviaisia. Niitäkin oli, mutta minä en ollut niiden lähellä, eikä "pomokaan" niitä vielä kerännyt.


"Pomo" myös lupaili, että kohta ruvetaan käymään täällä enemmänkin, mutta saa nähdä. Ne eiliset marjasaaliit odottaa säilömistä jääkaapissa ja "pomo" lepuuttaa kättään kylmäkääreessä. Tapasi tänään lapsuudenaikaisen ystävänsä ja kaukaisen sukulaisensa pitkästä aikaa Itiksessä. Toi sitten hänet vaimoineen katsomaan tätä meidän asuntoa. Saatettiin heidät vielä metrolle ja mitenkäs siinä kävellessä ampiainen onnistui iskemään piikkinsä "pomon" peukalon juureen. Nyt "pomo" siis pitää kylmäkäärettä kätensä ympärillä ja tarkkailee, tuleeko allergiaoireita. Tarkkailee niin tiiviisti, että varmaan pystyy jotain keksimäänkin. Otti se kyypakkauksen jämät jo tropiksi. Nyt vain mietitään, milloin voi todeta, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Käsi on toki turvonnut ja punainen ja särkevä, mutta se kait kuuluu asiaan.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kuutamoita ja muita taivaita


Tällainen kuutamo valvotti "pomoa" pari yötä sitten. Viime yön se nukkui ihan hyvin. Itseasiassa sammutti herätyksen ja jatkoi unia niin, että oli töissä vasta yhdeksältä normaalin seitsemän sijaan. Se on kerännyt kellokortille plussaa ja oli vähän sitä mieltä, että ensi viikolla ei enää edes laita kelloa soimaan töiden takia vaan menee sitten, kun menee. Muiden syiden takia voidaan tarvita herätyskelloa, mutta tämän aamuinen oli sitten viimeinen työherätys. Elämä on täynnä kaikenlaisia merkkitapahtumia. Merkkitapahtumia kertyy senkin takia, että "pomo" sopi työkaverinsa kanssa, ettei mässää enää kahdeksan jälkeen paitsi, jos on syytä juhlaan.


Kuutamoyönä oli todella kauniita iltataivasvärejä muuallakin.


"Pomo" ajattelee syventyvänsä kuvaukseenkin eläkepäivinään. Tosin se ajattelee paljon muutakin tekevänsä, joten saa nähdä.


Eläkepäiväthän alkaa vasta vuodenvaihteessa rakettien räiskeessä. Minä kyllä toivon, että oltais jossain, missä ei räisky, mutta saa nähdä. Ennen eläkepäiviä "pomolla" on edessä reilun viiden kuukauden loma. Se kuulemma lasketaan lomaksi, kun palkka juoksee kuitenkin. Ja lomallahan ei tarvitse tehdä mitään kaikesta siitä, mitä eläkvuosiksi on suunniteltu. Kunhan "pomo" selviää noista jo varatuista tapahtumista, synttäreistä ja muusta, niin sitten kuulemma vain lepäillään.


Minulle tuo lepäily kyllä maistuu jo nytkin. "Pomolla" on tämä askeltavoite joka päivälle ja välillä vedetään tosi pitkiä lenkkejä, joiden jälkeen uni maistuu. Onhan se hyvä, että pääsee lenkille, mutta vähän mietityttää, että joudunko minä todella sitten joka ikinen päivä kävelemään yli 15 kilometriä, kun "pomolla" ei enää ole noita työmatkoja käveltävänä. On se kyllä luvannut, että ulkoiluttaa kävelysauvoja, jos minä en jaksa. Nyt viikonloppuna on tällainen kokeilujakso tai pehmeä lasku. Viime viikonloppunakin oli harjoitus, mutta silloin tavoitteet ei ihan toteutunut ja "pomo" kävi yksinkin jossain pyykillä ja kaupassa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Säät paranee mutta aamut on viileitä


Käytiin lämpimässä säässä aika pitkällä lenkillä, kun "pomo" kerää niitä askelia. Sain jopa piehtaroida puskissa ilman hihnaa ja muuta ikävää. Ei hassumpaa tällainen. Kesä on kyllä mukavaa aikaa. "Pomo" tosin taas valvoi yöllä ja häiritsi minunkin untani. Väitti, että kun kuu mollotti suoraan päin naamaa, hän heräsi siihen. Mollottihan se, mutta epäilen, että oliko se syy. Ei minua ainakaan häirinnyt. "Pomo" myös ihmetteli, miten onkin pimeitä jo yöt. Yleensä se herää vasta auringon noustessa ja silloin on tietenkin valoisaa. Toinen ihmettelyn aihe oli sitten aamun lämpötila. Oli vain kymmenen astetta lämmintä ja sehän tuntui aika viileältä. Niinpä "pomo" laittoi farkut jalkaan, kun lähti töihin tallustamaan ja hikoili sitten kuumassa työhuoneessa. Ehkä sen pitää kantaa varavaatteita mukana viimeiset neljä päivää.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kävin tohtorilla


Ja kaikki oli hyvin. Pyllyä taas ronkittiin, mutta patti on kadonnut ja rauhaset tyhjät eli antibiootti puri.  Ostettiin maitohappojauhetta, jottei pöpöt pääse pesiytymään suolistoon ja sitä kautta perärauhasiin. Kokeilen myös pellavansiemnrouhetta kuitulisänä, jotta kakka olisi tiukempaa ja puristaisi paremmin nuo rauhaset tyhjiksi. Mutta tyytyväinen olen, että ei ollut pahempaa. Ja "pomo" se vasta onkin tyytyväinen. "Pomo" ihmetteli, kun ihan innolla kipitin eläinlääkäriin. Siellä oli viimeksi niitä juoksutyttöjä ja muutenkin siellä haisee jännälle joka paikassa. Paljon on hyviä jälkiä kaikkialla. Ja siellä saa namujakin. Sillä pöydällä en kyllä tykkää olla, mutta muuten on hyvä paikka. "Pomo" meni sitten takaisin töihin ja minä jäin odottelemaan. Viikon päästä on "pomon" vika päivä. Silloin se luovuttaa avaimensa ja sulkee työpaikan oven lopullisesti. On sitä mieltä, ettei enää ikinä sinne mene.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viimeisiä hetkiä?


Eilen käytiin vaihteeksi koirapuistossa.


Pusikoissa on kiva rymytä.


Minulla on ollut nyt kahtena päivänä pieni punkki etujalan valkoisella osuudella, josta "pomo" on sen poiminut pois. 


"Pomo" siitä innostui pitämään minulle saarnaa, etten saa kantaa punkkeja kotiin, kun nukutaan samassa sängyssä, eikä "pomoon" ole laitettu punkkiestoa kuten minuun. Koirapuistossa nähtiin koiranomistaja,  jolla oli kuulemma ollut borrelioosi. Oli ensin saanut väärän diagnoosin eli allergiaa oli epäilty. Lopulta oli saanut lääkkeet ja toivoi nyt, että tauti on mennyt jättämättä jälkiä.


Jawassa ei ole näkynyt punkkeja, mutta miten niitä tuosta karvapörröstä edes huomaisi.


Koirapuistoon siis tuli muitakin, mutta me ei voitu olla pitkään, kun se uros pyrki koko ajan astumaan minua. Minä en tykkää sellaisesta, mutta en myöskään rupea haastamaan riitaa. "Pomo" sitten pelasti minut moiselta riiviöltä. Jawaa se ei pyrkinyt yhtään alistamaan vaikka Jawa olisi sen kanssa leikkinyt mielellään. 



Kotona olikin sitten kiva rentoutua kaiken kokemisen jälkeen.



Jawakin rentoutui


Vaikka aika usein se nukkuu pöydän alla. Nyt ilmeisesti ei enää kauan meillä nuku. Thomas lienee jo tullut Suomeen ja hakee Jawan tänään kotiin. Ensi viikon lopulla minä saatan mennä sitten Jawalle vuorostani.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Rauha maassa


Me Jawan kanssa nukutaan paljon aina, kun ollaan sisällä.


Välillä Jawa hoitelee varpaitaan


tai rapsuttelee itseään. Silloin minun pitää mennä kysymään, onko jokin hätänä.


Ei kuulemma ole, mutta turkkia pitää hoitaa ja korviakin välillä.


Onneksi enää ei ole mitään nuolemiskieltoa.


Nenänkin voi nuolla rauhassa.


Nukkuminen tärkeää, mutta ihan vain koiranunta nukutaan eli valppaana ollaan aina, jos jotain tapahtuu. Syynä meidän ahkeraan nukkumiseen on se, että on saatu lenkkeillä ihan tarpeeksi. matkaa ei paljon tule, kun Jawa on tosi hidas, mutta aikaa sitten menee enemmän peruslenkeillä.


Vesisateessakin rymyttiin niin, että  turkit kastui.


Ei me paljon leikitä, mutta mukavaa on, kun talossa on toinenkin koira.


Voisi Jawa vaikka muuttaa meille, mutta taitaa kaivata omaa perhettään.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Nyt on kuviakin


 Nämä piti olla jo eilen eli on tässä joskus käyty ihan metsälenkilläkin eli "pomo" on kävelykykyinen.


Minä sitten käytin tilaisuutta hyväkseni ja söin vähän heinää. En oksentanut toisin kuin Jawa, joka söi eilen heinää ja sitten oksensi yöllä kaiken heinän sellaisena pöllömäisenä oksennuspallona. "Pomo" syöksyi sängystä pelastamaan norsumattoaan ja saikin Jawan tönäistyksi eteisen puolelle. Siihen mattoon ei kyllä jäänyt mitään jälkeä. Oli niin siisti pallo.


Jawa on siis meillä nyt pari päivää, kun sen perhe meni johonkin.


Minusta on mukavaa, että Jawa tuli. Ei ole niin tylsää kuin yksin olisi.


Jawa on ruvennut kasvattamaan turkkia takaisin noiden leikkausten jälkeen.


Sanoi, ettei ole reilua viedä toisen turkkia noin vain. Onneksi se kasvaa kyllä äkkiä. Nyt on jo sen verran, että vaikka aurinko paistaisi, ei nahka pala. Tosin nythän sataa. Onneksi ei sentään vielä aamulenkin aikaan satanut.

 
Eikä tuota kaljua näy edestä päin. Jawan perhe sanoi, ettei Jawa ole enää niin innostunut tytöistä ja hajuista kuin ennen, mutta kyllä me tarkkaan tutkittiin kaikki puskat. Lenkit eteni aika hitaasti, kun Jawa ei ole aikoihin päässyt tänne nuuskimaan. Piti jokainen heinänkorsi tutkia tarkkaan. Mutta kun vastaan tuli pari juoksutyttöä, joita päästiin kuonottelemaan, sanoi "pomo" että hyvä kun Jawa ei ole sellainen sekopää kuin minä. Minulla on nyt ruvennut hormonit hyrräämään ihan kybällä koko ajan. 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Väliaikatietoja

Piti täällä olla kuviakin, mutta eipä näköjään ole. "Pomon" kotikone pätkii nykyisin tosi pahasti. Nyt ei näköjään suostu edes kuvia siirtämään. Eikä ole edes mitään kymppiä sinne laitettu. Mutta voihan sitä uutisia kertoa ilman kuviakin. Eikä näistä uutisista kyllä mitään kuvia edes ole, eikä varmaan kaivatakaan. On nimittäin pyllyäni ronkittu viime aikoina. Ensin Henu ja Thomas puristelivat perärauhasiani. Ei kivaa. Mutta sitten piti vielä mennä eläinlääkäriin ja se oli kamalaa. Henu ja Thomas olivat helläkätisiä, mutta tohtoritäti puristeli niin, että veri lensi ja meinasin "pomoakin" purra siinä hätäpäissäni. Ei saanut tohtorikaan sitä pattia tyhjäksi, joten se lieneekin sitten jotain muuta kuin perärauhanen. Sainpa siis viikon antibioottikuurin ja ensi viikolla menen uudestaan. Pitäkää peukkuja, että se patti on kadonnut.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Vilakkaa ja märkää


Yritin aamulla peräti livahtaa "pomon" mukaan töihin, mutta ei siitä mitään tullut.


Aika tavalla siellä taas satoikin sekä aamulla että eilen. Talot näköjään kasvavat hyvin sateella.


"Pomolle" tuli postissa joku esite, että nyt tulisi just sille sopivia taloja tuonne naapurilähiöön, sellaisia palveluasuntoja, jotka sopivat vanhalla mummolle. Mummo oli mummojen tapaan sitä mieltä, ettei hän ikinä kotoaan mihinkään muuta.




Oli tässä yhtenä iltana Ellekin vähän aikaa minun ilonani. Tosin se leikki aika paljon tuolla "pomon" nukkekodilla. Niihin lenkkeihin minulla ei ole asiaa.


Petasin siis sänkyä uuteen uskoon. "Pomo" ei minun petaamisista ole innoissaan. Lisäksi se uhkaili, että saan nukkua omassa sängyssäni. On saanut jotain puremia käteensä ja syyttää, että minä olen kuskannut kotiin jotain lintukirppuja tai muuta. 


Tosiasiassahan se on hirveän huolissaan ellen minä illalla tule heti sänkyyn nukkumaan. Huutelee aina minua ja jos en tule, niin tulee katsomaan, että mikä on hätänä. Joten taidan jatkossakin tarjota verenimijöille välillä ilmaiskyytiä.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Terveyskeskus


"Pomo" kävi eilen terveyskeskuksessa monien vuosien jälkeen. On työterveys sen hoitanut tähän asti, mutta nyt ajatteli, että tulevaisuutta silmälläpitäen olisi syytä tutustua tuohon julkiseenkin. On ollut aivan intopiukeena, kun oli niin ystävällistä, hyvää ja asiantuntevaa palvelua saanut. Sai jopa ajan fysioterapeutille, kun on kuulemma nyt tärkeää jumppauttaa nilkan lihaksia, jottei toiste nyrjähtele. Nilkassa ei ollut mikään poikki, mutta venähdykset kuulemma kestää tosi pitkään parantua. Nyt sitten jumpataan, mutta saadaan kuulemma kävelläkin ihan kohtuullisesti, ei ehkä heti kymmenen kilometrin lenkkejä, mutta peruslenkkeilyä kuitenkin. Tosin meidän lenkit on kyllä yleensä aika pitkiä... siis silloin, kun oikeasti lenkkeillään. Mutta siis hengissä, kuten Jawakin, jonka patit patologiomistajansa diagnosoi vaarattomiksi kasvaimiksi eli ei etäpesäkkeitä tai muuta pelottavaa.


Pelottavaa on mustalta taivaalta kuuluvat jyrähdykset, joita tänäänkin on ollut. 


On tuolla taivaanrannassa vähän kuitenkin valoa. Josko ne jyrinät haihtuisi.


Ragnar on tytöistä innostunut ja hänen kotiväkensä ei sitä kuulemma oikein ymmärrä. Minä ymmärrän. Täällä tytöt taas levittelevät hajujansa kaikkialle niin, että pää on ihan sekaisin ja pitäisi vain juosta äkkiä oikeaan kohtaan. Meillä hissikin haisee ja sen lattian haluaisin nuolla puhtaaksi joka kerta. "Pomo" kyllä moista vastustelee, mutta ei sitä poikakoira pelkällä pehmolelulla pärjää. Tarvitaan oikeaa elämääkin.