Eilinen alkoi ihan normaalisti eli aamulenkillä.
Poikkeavaa oli kyllä se, että "pomolla" oli kamera mukana
ja sen takia normaali hikilenkki vaihtui paljon leppoisampaan kävelyyn. Kotiinkin tultiin ihan normaalisti aamukahville. Minulla oli mahatautia tässä viikonloppuna, mutta nyt se on ohi. Ei siis sekään tehnyt eilisestä erikoista. Mutta kun lähdettiin kaupungille kaikki muuttui.
Tavattiin Párek monen vuoden jälkeen. Ja mikä vielä oudompaa mentiin johonkin, mitä kutsutaan terassiksi. Siellä tarjoiltiin lähinnä juomia. Vesi oli kyllä ihan tarpeen kaiken matkustelun jälkeen.
"Pomo" ja Párekin Palvelijatar nauttivat jotain värikkäämpää.
Onneksi kuvien ottaminen vaati poseerausta
eli herkkupalojakin tippui. Kyllä Párek myös sai oman osuutensa, etenkin kun näitä jaeltiin Párekin synttäripussista
Tuolta takana näkyvältä terassilta, Löyly nimisestä, alkoi kierros, joka kesti tunnin jos toisenkin.
Välillä kiipeiltiin kaikenlaisilla korokkeilla kuvattavana,
välillä piti leikkiä taideteosta.
Välillä oli panta kaulassa,
välillä piti uskoa ihan vain komentoja.
Minähän tietenkin tykkäsin, kun sain vähän nauttia vapauden tunteesta.
Kyllä minä silti muistin, että on meillä kaverikin mukana,
Párek on sen verran itsenäinen luonne, ettei sitä voi päästää vapaaksi,
joten minäkin sain narun kaulaani ihan sympatian osoituksena. Häikäisevän kirkas oli auringonpaiste.
Ei uskoisi, että syyskuu on puolivälissä.
Kova poika kävelemään on tuo Párek vaikka jalat on lyhyet,
sillä ei tämä kierros jäänyt yhteen eikä kahteen terassiin vaikka "pomon" kuvausinto väheni kummasti lasillisten myötä. Ihan mukavia matkoja käveltiin juomapaikasta toiseen. Hyvä kohtelu oli koirille, aina tarjoiltiin vettä ja rapsutuksia.
"Pomo" ja Palvelijatar löysivät myös yhteisen ihastuksen kohteen ja haaveen, purjeveneet. Oli kiva päivä. Kiitos Párek ja Palvelijatar.